A- | A+ | Sivukartta
 
Olet tässä: Etusivu | Palvelut | Kommunikaatiopalvelut | Haptiisit päiväkodissa

Kosketuksella toimintaa ja tunteita - sosiaalishaptista kommunikaatiota leikki- ja ryhmätilanteisiin

Inari Laakso Toimintaterapeutti AMK, Riitta Lahtinen KT, Kommunikaatiopäällikkö, Suomen Kuurosokeat ry., Riitta Laakso, aluesihteeri, Näkövammaisten liitto.

Sosiaalishaptinen kommunikaatio sisältää tietoisesti käytettyjä kosketusviestejä eli haptiiseja. Niiden tutkimus alkoi 1990-luvun alussa. Haptiiseja voi käyttää eri tilanteissa eri ikäisten kanssa. Haptiiseilla on oma kielioppinsa. Kieliopin muodostavat mm. painovoima, liike, liikkeen suunta, kesto ja sormien lukumäärä. Näitä kutsutaan hapteemeiksi. Haptiiseja voi käyttää puheen tai viittomisen tukena tai itsenäisenä kielenä. (Lahtinen 2008)

Sosiaalishaptisessa kommunikaatiossa on eri osa-alueita. Näitä ovat mm. yksittäiset viestit ns. sosiaaliset pikaviestit, kasvojen ilmeiden kuvailu ja selkään piirtäminen. Tässä materiaalissa on kuvattu esimerkein lapsen kanssa käytettäviä haptiiseja etukäteen sovituille neutraaleille alueille erilaisissa toiminnallisissa tilanteissa. Haptiisien tuottamista kutsutaan hapteeraamiseksi.

Miksi käyttää sosiaalisia pikaviestejä?

Sosiaalisia pikaviestejä voi hyödyntää päiväkotiympäristössä tukemaan näkövammaisen ja/tai kuulonäkövammaisen lapsen sosiaalista vuorovaikutusta ja aktiivista osallistumista arjen sosiaalisissa tilanteissa. Tämän oppaan sisältämät sosiaaliset pikaviestit ovat suunnattu lapsen ja hänen lähiympäristönsä käyttöön päiväkodissa, koulussa ja kotona.

Yhteinen sopimus

Sosiaalishaptista kommunikaatiota käytettäessä on tärkeää huomioida jokaisen lapsen yksilölliset piirteet, jotka vaikuttavat esimerkiksi siihen millä tavalla ja mihin kehon alueille kosketusviestejä tuotetaan. Videolla esiintyvä lapsi koki sopiviksi kehoalueiksi kosketusviestien tuottamiseen yläselän, olkavarren sekä etureiden alaosan. Lisäksi lapsen kanssa sovittiin mukavalta tuntuva kosketustapa – yhden tai kahden sormen kosketus saattaa tuntua epämiellyttävältä, joten videossa esiintyvän lapsen kanssa käytetään pääsääntöisesti useampaa sormea tai kämmensyrjää haptiisien tuottamiseen. Samoin kosketuksen voimakkuus kannattaa sopia lapsen kanssa hänelle sopivaksi. Tunteet – videoklipissä voi nähdä muistuttamisen sovituista kehonalueista.

Seuraavissa videoissa haptiiseja käytetään toiminnallisissa tilanteissa, mikä myös muuttaa viestien tuottamista jonkin verran. Kannustava äänensävy, päännyökkäykset ja ilmeet ilmaistaan kannustavalla kyllä- ja hyvä-kosketuksella. Tekstiosuudessa kuvaillaan jokainen haptiisi perusmuodossaan.

Videoiden yhteydessä on kirjallinen osuus, jossa kerrotaan lisätietoa ja huomioita jokaisesta videosta sekä niissä opittavista haptiiseista.

Aikuinen lähellä

Ensimmäisellä videolla kuvataan haptiiseja, joiden avulla lapselle voi viestittää lähiaikuisen tulemista, läsnäoloa ja lähtemistä , sekä muita yksinkertaisia palautteita. Tieto siitä, että joku tulee lähelle tai lähtee pois on vuorovaikutuksen perusta. Sosiaalisilla pikaviesteillä tämän tiedon voi kertoa lapselle keskeyttämättä käynnissä olevaa tekemistä tai ryhmän yhteistä toimintaa. Videolla aikuinen tulee lapsen viereen, antaa positiivista kannustavaa palautetta, pyytää odottamaan, kannustaa jatkamaan ja kertoo lähtevänsä pois. Näitä lyhyitä viestejä voi hyödyntää monenlaisissa arjen tilanteissa. Tulin tähän ja lähden pois -haptiisit kannattaa opettaa myös ryhmän muille lapsille tukemaan lasten välistä vuorovaikutusta.

Tulin tähän – avoimella kädellä kevyt painallus, joka jää olkapäälle
Kehon alue: olkapää (tai muualle sovittuun kohtaan)
Painovoima: normaali
Liike: käsi laskeutuu kontaktiin, jää kontaktiin
Vauhti: normaali, pysähtyy
Käsimuoto: avoin käsi

Katson mitä teet – kontakti pysyy katsomisen ajan
Kehon alue: olkapää (tai muualle sovittuun kohtaan)
Painovoima: normaali
Liike: käsi jää kontaktiin
Vauhti: normaali, pysähtyy
Käsimuoto: avoin käsi

Kannustava, hyvä – avoimella kädellä pieni taputus muutaman kerran
Kehon alue: olkapää (tai muualle sovittuun kohtaan)
Painovoima: normaali
Liike: ylös-alas taputus muutaman kerran
Vauhti: normaali, nopeahko
Käsimuoto: avoin käsi

Odota – avoin käsi laskeutuu kontaktiin, kontakti pysyy odottamisen ajan
Kehon alue: olkapää (tai muualle sovittuun kohtaan)
Painovoima: normaali, raskas
Liike: laskeutuu kontaktiin, pysyy odottamisen ajan
Vauhti: normaali
Käsimuoto: avoin käsi

Jatka vaan (kannustava) – avoimella kädellä toistuva taputus
Kehon alue: olkapää (tai vapaa)
Painovoima: normaali, kevyt
Liike: ylös alas taputus (pidempään kuin hyvä-palautteessa)
Vauhti: nopea
Käsimuoto: avoin käsi

Lähteä pois – pyyhkäisy avoimella kämmenellä lähtemisen suuntaan (yläselkä/ käsivarsi)
Kehon alue: yläselkä
Painovoima: normaali
Liike: ”pyyhkäisy”, liike lähtemisen suuntaan
Vauhti: normaali
Käsimuoto: avoin käsi  

Tunteet

Omien ja muiden tunteiden nimeämisen ja tunnistamisen tukena voidaan käyttää tunnehaptiiseja. Ne voivat auttaa yhdistämään muista aistikanavista tulevien tunneviestien, kuten äänensävyjen ja liikkumistavan, sisältöä ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Tunnehaptiisit auttavat myös tunnistamaan tunteita tilanteissa, joissa ääneen kuvailu ja sanoittaminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Näin voisi olla esimerkiksi lasten välisessä leikkitilanteessa. Toisaalta tunnehaptiiseilla lähiaikuinen voi välittää lapselle etäämmällä olevan aikuisen tunneviestintää.

Tunteiden kuvaamiseen voi käyttää erilaisia tapoja. Tunnekäsi on menetelmä ilmeiden tuottamiseen keholle. Videolla käytetään tunnehaptiiseja, jotka voivat olla helpommin yhdistettävissä lapsen omaan kehokokemukseen eri tunteista. Ilo on hytkyvä nauru, vihainen nipistävä tärinä, ja surullinen on alaspäin kääntyvä kaari. (Lahtinen, Palmer & Lahtinen 2009)

Lapsen kanssa sovitaan paikat, joille eri ihmisten tunneviestit tuotetaan – lapsen oma tunnetila voidaan kuvata esim. reiteen, jolloin lapsen on helppo harjoitella haptiiseja itselleen ja tehdä ne vieressä istuvalle. Opettajan tai muun etäämmällä olevan aikuisen tunnetila voidaan kuvata aina olkavarteen. Lapsi oppii yhdistämään olkavarteen annetut tunneviestit opettajaan liittyviksi, kun tunteet kuvataan aina samaan paikkaan. Leikkikaverien tai muiden ihmisten tunnetilan voi kuvata yläselkään, jolloin viestiin voi liittää myös henkilön paikantamisen.

- Opettaja / olkavarsi
- Lapsi itse / etureiden alaosa
- Joku muu / lapa, yläselkä

Vihainen – puolisupussa oleva käsi, terävä toistuva liike, sormenpäät lähenevät terävästi toisiaan kohti ihon pinnalla
Kehon alue: etureiden alaosa, olkavarsi, lapa / yläselkä
Painovoima: voimakas
Liike: sormenpäät lähentyvät terävästi toisiaan ihon pinnalla
Vauhti: nopea
Käsimuoto: puolisupussa oleva käsi

Surullinen – yhdellä sormella tai kämmenen syrjällä piirretään alaspäin aukeava kaari
Kehon alue: etureiden alaosa, olkavarsi, lapa / yläselkä
Painovoima: normaali
Liike: alaspäin aukeava kaari
Vauhti: hidas
Käsimuoto: kämmenen syrjä tai 1-2 sormea

Iloinen – koko kädellä toistuva naurun liike, ”hytkytys”
Kehon alue: etureiden alaosa, olkavarsi, lapa / yläselkä,
Painovoima: normaali
Liike: edestakainen ”hytkytys” ihon pinnalla
Vauhti: normaali, nopea
Käsimuoto: avoin käsi, sormet harallaan 

Esineiden paikantaminen

Esineiden ja asioiden paikantaminen ja niiden välisten suhteiden hahmottaminen helpottaa näkövammaisen lapsen osallistumista ja itsenäistä toimintaa esim. tehtävähetkillä tai leikkitilanteissa. Esineitä paikantaessa kosketusviestien avulla ilmaistaan nimettyjen kohteiden realistinen paikka lapsen lähettyvillä. Usein helpointa on tuottaa paikantamishaptiisit lapsen selkään, silloin suunnat asettuvat oikein lapsen näkökulmaan.

Paikantaminen voi tukea erilaisten sijaintikäsitteiden hahmottamista (oikea, vasen, edessä, takana, vieressä). Kohteet ja esineiden sijainnit paikannetaan aina lapsen näkökulmasta. Kohteita paikantaessa kannattaa myös huomioida kolmiulotteinen tila, paikannetaanko horisontaalinen vai vertikaalinen taso (pöydällä, hyllyssä, lattialla, seinällä). Paikantamisen voikin aloittaa rajaamalla alueen jota tutkitaan, sekä merkata lapsen paikka esim. videoklipissä piirretään ensin lapsen selkään pyöreä pöytätaso ja sen ääreen lapsen oma paikka. (Lahtinen & Palmer 2014)

Videolla lapsi istuu pöydän ääressä ja pöydälle laitetaan yhdessä leluja, joita paikannetaan. Perushaptiisina paikkatieto on yksittäinen painallus halutulle kehon alueelle. Videolla tästä nähdään erilaisia variaatioita.
1) Paikkatietoa korostetaan liittämällä perushaptiisiin kannustava ”hyvä”.
2) Paikkatietoa korostetaan lisäämällä siihen suunta – kun lapsi laittaa esineen pöydälle, aikuinen aloittaa piirtämällä suunnan lapsen kehosta esineen luo.
3) Esineen paikka suhteessa toiseen osoitetaan videolla sekä etukäteen että lapsen löydettyä esineen, paikantamalla kummatkin esineet lapsen keholle joko samanaikaisesti tai peräkkäin – niin että esineiden välinen suhde konkretisoituu.

Pyöreä pöytä – piirretään pöydän muoto yläselkään 1-2 sormella tai kaikilla sormilla
Kehon alue: yläselkä
Painovoima: normaali
Liike: piirretään pöydän muoto, tarvittaessa orientaatiopisteenä lapsi itse
Vauhti: normaali
Käsimuoto: 1-2 sormea tai kaikki sormet

Esineen paikka pöydällä – painetaan esine ”paikalleen” yläselkään avoimella kädellä suhteessa esineen realistiseen sijaintiin pöydällä
Kehon alue: yläselkä, tarkka paikka esineen sijainnin mukaan
Painovoima: raskas
Liike: käsi tulee kontaktiin, painaa esineen ”paikalleen”
Vauhti: normaali
Käsimuoto: avoin käsi tai sormenpäät

Videolla esiintyviä variaatioita

Esine suhteessa lapsen kehoon
Aloituspisteenä on lapsen aiemmin kuvattu paikka. Esineen suunta pöydällä tuotetaan lapsen paikalta kohti esinettä. Esineen kohdalla paikka-haptiisi ilmaisee esineen paikan. Sen aktivointi toteutuu painallusta toistamalla.

Uuden esineen paikka
Painetaan esine ”paikalleen” yläselkään avoimella kädellä suhteessa esineen realistiseen sijaintiin pöydällä. Aiemmin paikannetun esineen voi pitää orientaatiopisteenä.

Lapsi etsii esineen – vahvistetaan kosketusviestillä
Vahvistetaan esineen paikkatieto painamalla toistuvasti realistiseen sijaintiin yläselässä. Aktivointi korostaa löydetyn esineen sijaintia. Orientaatiopisteenä voi olla aiemmin paikannettu esine. 

Sosiaalinen tila

Sosiaalinen tila kuvaa ihmisiä tilassa sekä sitä, miten he ovat tilaan sijoittuneet suhteessa lapseen. Näkövammaiselle lapselle sosiaalisen tilan kuvailu on tärkeää opetus- ja leikkitilanteissa, jotta hän tietää keitä lapsia ja aikuisia on lähellä, ja osaa suunnata esimerkiksi keskustelualoitteet oikein. Lisäksi sosiaalisen ja fyysisen tilan kuvaaminen lapselle voi vahvistaa turvallisuuden tunnetta, kun lapsi hahmottaa paremmin missä ja kenen kanssa hän on vuorovaikutuksessa.

Näkövammainen lapsi hahmottaa tilaa tutkimalla: käsien ulottuvilla on pöytä, kun hän kävelee vähän kauemmas tulee vastaan seinä ja seinää seuraten löytää ovelle. Samoin sosiaalista ja fyysistä tilaa kuvattaessa siirrytään aina lapsen kehosta ulospäin. Orientaatiopisteeksi otetaan siis lapsi itse ja kuvataan tilassa olevat objektit lapsen kehosta ulospäin. Selkä on hyvä kehonalue tilan kuvailuun, koska siinä on useimmiten riittävästi tilaa kokonaiskuvan tuottamiseksi.

Sosiaalista tilaa kuvattaessa toisella kädellä voi pitää lapsen omaa sijaintia orientaatiopisteenä ja toisella kädellä paikantaa keholle muiden ihmisten ja esineiden sijainnit. Silloin ihmisten ja esineiden suhteet toisiinsa hahmottuvat lapselle tarkemmin. Fyysistä tilaa kuvattaessa aloitetaan nimeämällä tila (esim. päiväkodissa ruokailuhuone). Sitten piirretään tilan muoto (esim. suorakaide), ja paikannetaan oven paikka. Jos ollaan esimerkiksi tulossa tilaan, kannattaa tilan muodon piirtäminen aloittaa siitä kohdasta missä ollaan (esim. ovelta).

Videolla korostetaan huoneen neliö-muotoa pitämällä vasenta kulmaa orientaatiopisteenä. Tämä tukee muodon hahmottamista, mutta tilaa piirtäessä orientaatiopistettä ei välttämättä tarvita lainkaan. (Lahtinen & Palmer 2014)

Videolla lapsi istuu pöydän ääressä, ja kuvailu aloitetaan pöydästä ja lapsen omasta paikasta. Muiden lasten istumapaikkojen sijainnit paikannetaan pöydän ääreen lapsen oikealle ja vasemmalle puolelle. Lisäksi kuvataan huonetila, oven sijainti sekä opettajan liikkuminen tilassa.

Videolla aikuinen käyttää paikantamisen pronomini-ilmaisuja kuten tuolla ja tässä tilan kuvailussa. Arkipuheessa tällaisia visuaaliseen informaatioon perustuvia ilmaisuja käytetään yleisesti ja videolla näytetään, kuinka keholle paikantamisen kautta lapsen on mahdollista hahmottaa näiden pronominien suuntaa. Esimerkkinä videolla oleva ”tuolla on ovi”: kun lapsen oma sijainti huonetilassa on kuvailtu haptiisein, hän pystyy orientoitumaan kohti ovea haptiiseja, ääniä ja mahdollista näkötietoa yhdistellen, vaikka tarkkaa suunnan käsitettä ”ovi on edessäsi oikealla” ei tässä käytetäkään.

Pöytä – piirretään pöydän muoto yläselkään 1-2 sormella
Kehon alue: yläselkä
Painovoima: normaali
Liike: piirretään pöydän muoto
Vauhti: normaali, hidas
Käsimuoto: 1-2 sormea

Oma paikka – merkitään lapsen paikka pöydän ääressä avoimella kädellä / sormenpäillä painamalla
Kehon alue: yläselkä, realistisesti suhteessa ympäristöön
Painovoima: normaali, raskas
Liike: käsi tulee kontaktiin, painetaan oma paikka paikalleen
Vauhti: normaali
Käsimuoto: koko käsi tai sormenpäät

Toisen lapsen paikka – merkitään toisen lapsen paikka pöydän ääressä avoimella kädellä / sormenpäillä painamalla, lapsen oma paikka voi olla orientaatiopisteenä
Kehon alue: yläselkä, realistisesti suhteessa ympäristöön
Painovoima: normaali, raskas
Liike: käsi tulee kontaktiin, painetaan paikalleen
Vauhti: normaali
Käsimuoto: koko käsi tai sormenpäät

Huonetila – tilan muoto piirretään 1-2 sormella yläselkään, aloituspiste ylhäällä keskilinjassa tai lapsen sijainnista, kulmat merkitään liikkeen pysähtymisellä ja painovoiman lisäämisellä
Kehon alue: yläselkä
Painovoima: normaali, suunnanmuutoksissa voi tehdä pysähdyksen ja painalluksen
Liike: piirretään huoneen muodon mukaisesti
Vauhti: normaali, hidas
Käsimuoto: 1-2 sormea tai kaikki sormenpäät

Ovi – kämmenen syrjällä tehdään avautuvan oven liike edestakaisin yläselkään, oven sijainti suhteessa lapsen sijaintiin
Kehon alue: yläselkä, oven sijainti realistisesti suhteessa lapsen sijaintiin
Painovoima: normaali
Liike: edestakainen avautuvan oven liike
Vauhti: normaali
Käsimuoto: kämmenen syrjä

Henkilö tulee luokse – etu- ja keskisormella ”kävellään” reaaliaikaisesti yläselkään, suunta suhteessa lapsen paikkaan, mistä päin ihminen tulee
Kehon alue: yläselkä
Painovoima: normaali
Liike: etu-keskisormilla ”kävellen”, suunta suhteessa lapsen kehoon, mistä päin ihminen lähestyy
Vauhti: reaaliaikaisesti
Käsimuoto: etu- ja keskisormen päät 

Lapsen ohjaaminen

Sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi päiväkodin opetustilanteissa näkövammainen lapsi voi jäädä sanattoman viestinnän ulkopuolelle. Hän ei esimerkiksi näe opettajan katsetta tai ohjaavaa sanatonta viestintää kuten kannustusta, kieltämistä tai kysyvää ilmettä keskustelun lomassa. Lähellä oleva aikuinen (esim. avustaja) voi rikastaa lapsen sosiaalista vuorovaikutusta kuvaamalla näitä kauempana olevan aikuisen (esim. opettajan) sanattomia viestejä lapselle haptiiseilla. Tärkeää on sopia ja opetella yhdessä tietty kehonosa opettajan viesteille, videolla paikaksi on sovittu olkavarsi. Näkövammaisella lapsella saattaa myös olla maneereita (silmän painamista, heijaamista tms.), joita useimmiten harjoitellaan hallitsemaan sosiaalisissa tilanteissa. Näissä tilanteissa voi olla hyödyllistä sopia lapsen kanssa huomaamaton kosketusviesti muistuttamiseen, jotta esimerkiksi leikkitilanne ei keskeydy aikuisen sanalliseen ohjeeseen.

Videon alussa maneerista huomautetaan sanattomasti lopeta-haptiisilla. Se voi olla myös joku muu sovittu haptiisi, jonka lapsi kokee itselleen sopivaksi ja jonka kaikki hänen kanssaan toimivat tietävät. Lopeta-haptiisi on helppo havaita ja se toimii monenlaisten lasten kanssa. Videolla maneerista huomauttamista seuraa heti positiivinen ja kannustava hyvä-palaute kun lapsi toimii toivotulla tavalla eli lopettaa silmän painamisen.

Etäämmällä olevan aikuisen (opettajan) viestintää kuvataan lapselle kannustava, hyvä-haptiisilla kun opettaja antaa suoraa palautetta lapselle. Mitä? - haptiisi taas kertoo, ettei lähellä oleva aikuinen kuullut mitä lapsi sanoo. Lopussa käytetään suunta-haptiisia havainnollistamaan lapselle mihin suuntaan lähdetään liikkumaan.

Sanattomat viestit

Maneerista huomauttaminen (lopeta) – avoin käsi laskeutuu kontaktiin lyhyesti ja melko raskaasti, kehonosa sovittu yhdessä lapsen kanssa
Kehon alue: sovitaan yhdessä lapsen kanssa, esim. käsivarsi tai olkapää
Painovoima: normaali, raskas
Liike: käsi laskeutuu kontaktiin, lyhyt
Vauhti: normaali
Käsimuoto: avoin käsi

Kannustava, hyvä – avoimella kädellä pieni taputus muutaman kerran
Kehon alue: olkapää (tai muualle sovittuun kohtaan)

Painovoima: normaali
Liike: ylös-alas taputus muutaman kerran
Vauhti: normaali, nopeahko
Käsimuoto: avoin käsi

Sanalliset viestit

Opettaja antaa palautteen (hyvä) – kyllä-palaute, avoimella kädellä muutama taputus olkavarteen
Kehon alue: olkavarsi (opettajan paikka)
Painovoima: normaali
Liike: ylös-alas taputus muutaman kerran
Vauhti: normaali, nopea
Käsimuoto: avoin käsi

Mitä? – kosketus yhdellä sormella, sormi pysyy paikallaan edestakaisin liikkuen, painovoima keskiraskas
Kehon alue: olkavarsi (tai muu alue, riippuen kuka kysyjänä)
Painovoima: normaali, raskas
Liike: paikallaan pysyvä edestakainen liike, voi jäädä kontaktiin kunnes lapsi vastaa
Vauhti: nopea
Käsimuoto: yksi sormi

Suunta (mihin lähdetään) – avoimen käden kämmensyrjällä vedetään suunta (esim. keskeltä oikealle) selkään
Kehon alue: yläselkä
Painovoima: normaali
Liike: vedetään suunta esim. vasemmalta oikealle
Vauhti: normaali
Käsimuoto: avoimen käden kämmensyrjä tai sormenpäät 

Työryhmä:

Inari Laakso, toimintaterapeutti AMK
Riitta Lahtinen, KT, Kommunikaatiopäällikkö, Suomen Kuurosokeat ry.
Riitta Laakso, aluesihteeri, Näkövammaisten liitto
Videoiden kuvaus, leikkaus ja äänitys:
Essi Pankka, Jere Vepsä, Miika Kainulainen
Kiitokset Sylvialle videoilla esiintymisestä.
Sokeain Lasten Tukisäätiö, Näkövammaisten liitto, Suomen Kuurosokeat ry ja RAY mahdollistivat oppaan tuottamisen. 

Lähteet:

Lahtinen R. 2008: Haptiisit ja hapteemit: tapaustutkimus kuurosokean henkilön kosketukseen perustuvan kommunikaation kehityksestä. Cityoffset, Tampere.
Lahtinen R. & Palmer R. 2014: Kehotarinoita, kosketusviestejä kaiken ikäisille. Lönnberg Print&Promo, Helsinki.


Jaa verkossa facebookiin Twitteriin Google plus Pinterest Sähköpostiin Deliciouseen

Sivun alkuun

Kuurosokeiden omaehtoinen, itsenäinen ja hyvä elämä tasavertaisessa yhteiskunnassa
Olemme Facebookissa Suomen Kuurosokeat ry

Päivitetty: 1.2.2016 Webmaster