Kuuloaistiin perustuvat menetelmät

Heikosti kuuleva voi saada apua kuulemiseensa nykyään monenlaisista tarjolla olevista kuulon apuvälineistä. Samalla henkilöllä saattaakin olla käytössään yhtäaikaisesti useampia kojeita, esimerkiksi korvantauskoje ja FM-laite (jossa äänensiirtoon käytetään radioaaltoa). – Korvantauskojeella hän erottaa keskustelun, jota käydään hänen lähellään hälinättömässä tilassa. FM-laite puolestaan mahdollistaa puheen erottamisen myös hiukan kauempaa ja jopa hälinässä. Kuulonapuvälineiden käyttöä yhdistelemällä pääsee heikosti kuulevakin osallistumaan paitsi kahdenkeskisiin keskusteluihin myös ryhmäkeskusteluihin.

Eri tilanteissa puheen kuulemiseen vaikuttavat kuitenkin paljon ympäristön olosuhteet ja puhekumppanien puheen tapa. Jotta kuulokojeita käyttävän kuuleminen onnistuisi hyvin, ympäristö ei saisi kaikua liikaa. Suuret tilat, kuten kaupat, asemahallit ja luentosalit, kaikuvat yleensä liikaa, ja niiden kuuloympäristö täyttyy puheensorinasta, esineiden kolinoista ja monenlaisesta hälystä siinä määrin, että puheen erottaminen pelkän kuulokojeen varassa ei onnistu.

Monia kuulonäkövammaisia auttaa kahdenkeskisessä keskustelussa, jos samalla näkee puhujan kasvot. Luontevaan tapaan keskustelevan puhekumppanin kasvoilta saattaa nähdä ilmeet sekä huulten liikkeet eli huuliot. Tämän vuoksi keskustelukumppanin tulisi puhuessaan suunnata kasvonsa kohti kuulon apuvälineillä kuuntelevan kasvoja. Monet kuurosokeat tarvitsevat kuitenkin näissäkin tilanteissa avukseen ammattitulkkia. Tulkki auttaa muun muassa siten, että hän toistaa muiden puhumat asiat mikrofonin kautta kuulonapuvälineen vastaanottimeen. Lisäksi tulkki voi käyttää sosiaalishaptisia menetelmiä välittääkseen tilanteisia oheisviestejä, kuten hymyilyä, hiljaisuutta tai läsnä olevien muita reaktioita.

Jos kuurosokea ei kuule puhuttua viestiä, voi viestin muuttaa vastaanotettavaksi joko osittain tai kokonaan myös muilla tavoin: esimerkiksi kirjoittamalla sormellaan suuraakkosia kuurosokean keskustelukumppanin kämmeneen tai ”kirjoittamalla” viesti sormiaakkosilla, kääntämällä viesti viitottuun puheeseen tai viittomakieleen. Kuurosokean tilanteesta riippuen keskustelu voidaan käydä kokonaan myös kirjoittamalla. Kuurosokealla saattaa olla mukanaan kirjoitusvälineet tai vaikkapa kannettava tietokone apuvälineineen, jolloin vuorovaikutus onnistuu sen näppäimistöllä ja sopivalla ohjelmalla kirjoittaen ja visuaaliselta tai pistenäytöltä lukien.
Kirjallisuutta:

Viita, Heli – Huttunen, Kerttu – Sorri, Martti 1998: Korvat ja Kuuleminen. Helsinki. Suomen Kuurosokeat ry. Julkaisuja A2.