Sosiaalishaptinen kommunikaatio

 

Nämä sivut kokoavat tutkittua tietoa ja arjen kokemuksia haptiisien eli kosketusviestien käytöstä ja niiden kieliopista, hapteemeista. Sosiaalishaptinen kommunikaatio perustuu KT Riitta Lahtisen Haptisiit ja hapteemit –väitöskirjaan (2008). Sosiaalishaptista kommunikaatiota käyttävät eri-ikäiset ja erilaiset ihmiset osana kommunikaatiotaan.

Kuulonäkövammaisten ja kuurosokeiden lisäksi myös näkövammaiset, kieliongelmaiset ja kehitysvammaiset ovat hyötyneet haptiisien käytöstä. Perheenjäset ja alan ammattilaiset käyttävät haptiiseja hyvinkin moninaisissa tilanteissa kommunikaation tukena ja itsenäisenä viestintänä.

Sosiaalishaptista kommunikaatiota käytetään myös muissa maissa. Social-Haptic Communication Network toimii kansainvälisesti DbI (Deafblind International) verkoston osana.

 

Sisällys

Haptiisit päiväkodissa

Tandem-haptiisit

Sairaala-haptiisit

Ilmehaptiisit

Laskettelu-haptiisit

Haptiikka-viittomistoa

Haptiisit ja hapteemit

Pikaviestit

Sosiaaliset pikaviestit oppitunnilla

 

Haptiisit päiväkodissa

 

Kosketuksella toimintaa ja tunteita – sosiaalishaptista kommunikaatiota leikki- ja ryhmätilanteisiin

Inari Laakso Toimintaterapeutti AMK, Riitta Lahtinen KT, Kommunikaatiopäällikkö, Suomen Kuurosokeat ry., Riitta Laakso, aluesihteeri, Näkövammaisten liitto.

Sosiaalishaptinen kommunikaatio sisältää tietoisesti käytettyjä kosketusviestejä eli haptiiseja. Niiden tutkimus alkoi 1990-luvun alussa. Haptiiseja voi käyttää eri tilanteissa eri ikäisten kanssa. Haptiiseilla on oma kielioppinsa. Kieliopin muodostavat mm. painovoima, liike, liikkeen suunta, kesto ja sormien lukumäärä. Näitä kutsutaan hapteemeiksi. Haptiiseja voi käyttää puheen tai viittomisen tukena tai itsenäisenä kielenä. (Lahtinen 2008)

Sosiaalishaptisessa kommunikaatiossa on eri osa-alueita. Näitä ovat mm. yksittäiset viestit ns. sosiaaliset pikaviestit, kasvojen ilmeiden kuvailu ja selkään piirtäminen. Tässä materiaalissa on kuvattu esimerkein lapsen kanssa käytettäviä haptiiseja etukäteen sovituille neutraaleille alueille erilaisissa toiminnallisissa tilanteissa. Haptiisien tuottamista kutsutaan hapteeraamiseksi.

Miksi käyttää sosiaalisia pikaviestejä?

Sosiaalisia pikaviestejä voi hyödyntää päiväkotiympäristössä tukemaan näkövammaisen ja/tai kuulonäkövammaisen lapsen sosiaalista vuorovaikutusta ja aktiivista osallistumista arjen sosiaalisissa tilanteissa. Tämän oppaan sisältämät sosiaaliset pikaviestit ovat suunnattu lapsen ja hänen lähiympäristönsä käyttöön päiväkodissa, koulussa ja kotona.

Yhteinen sopimus

Sosiaalishaptista kommunikaatiota käytettäessä on tärkeää huomioida jokaisen lapsen yksilölliset piirteet, jotka vaikuttavat esimerkiksi siihen millä tavalla ja mihin kehon alueille kosketusviestejä tuotetaan. Videolla esiintyvä lapsi koki sopiviksi kehoalueiksi kosketusviestien tuottamiseen yläselän, olkavarren sekä etureiden alaosan. Lisäksi lapsen kanssa sovittiin mukavalta tuntuva kosketustapa – yhden tai kahden sormen kosketus saattaa tuntua epämiellyttävältä, joten videossa esiintyvän lapsen kanssa käytetään pääsääntöisesti useampaa sormea tai kämmensyrjää haptiisien tuottamiseen. Samoin kosketuksen voimakkuus kannattaa sopia lapsen kanssa hänelle sopivaksi. Tunteet – videoklipissä voi nähdä muistuttamisen sovituista kehonalueista.

Seuraavissa videoissa haptiiseja käytetään toiminnallisissa tilanteissa, mikä myös muuttaa viestien tuottamista jonkin verran. Kannustava äänensävy, päännyökkäykset ja ilmeet ilmaistaan kannustavalla kyllä- ja hyvä-kosketuksella. Tekstiosuudessa kuvaillaan jokainen haptiisi perusmuodossaan.

Videoiden yhteydessä on kirjallinen osuus, jossa kerrotaan lisätietoa ja huomioita jokaisesta videosta sekä niissä opittavista haptiiseista. Dokumentit ovat PDF-muodossa.

Aikuinen lähellä

Ensimmäisellä videolla kuvataan haptiiseja, joiden avulla lapselle voi viestittää lähiaikuisen tulemista, läsnäoloa ja lähtemistä , sekä muita yksinkertaisia palautteita. Tieto siitä, että joku tulee lähelle tai lähtee pois on vuorovaikutuksen perusta. Sosiaalisilla pikaviesteillä tämän tiedon voi kertoa lapselle keskeyttämättä käynnissä olevaa tekemistä tai ryhmän yhteistä toimintaa. Videolla aikuinen tulee lapsen viereen, antaa positiivista kannustavaa palautetta, pyytää odottamaan, kannustaa jatkamaan ja kertoo lähtevänsä pois. Näitä lyhyitä viestejä voi hyödyntää monenlaisissa arjen tilanteissa. Tulin tähän ja lähden pois -haptiisit kannattaa opettaa myös ryhmän muille lapsille tukemaan lasten välistä vuorovaikutusta.

Aikuinen lähellä, kielioppi (PDF)

Tunteet

Omien ja muiden tunteiden nimeämisen ja tunnistamisen tukena voidaan käyttää tunnehaptiiseja. Ne voivat auttaa yhdistämään muista aistikanavista tulevien tunneviestien, kuten äänensävyjen ja liikkumistavan, sisältöä ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Tunnehaptiisit auttavat myös tunnistamaan tunteita tilanteissa, joissa ääneen kuvailu ja sanoittaminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Näin voisi olla esimerkiksi lasten välisessä leikkitilanteessa. Toisaalta tunnehaptiiseilla lähiaikuinen voi välittää lapselle etäämmällä olevan aikuisen tunneviestintää.

Tunteiden kuvaamiseen voi käyttää erilaisia tapoja. Tunnekäsi on menetelmä ilmeiden tuottamiseen keholle. Videolla käytetään tunnehaptiiseja, jotka voivat olla helpommin yhdistettävissä lapsen omaan kehokokemukseen eri tunteista. Ilo on hytkyvä nauru, vihainen nipistävä tärinä, ja surullinen on alaspäin kääntyvä kaari. (Lahtinen, Palmer & Lahtinen 2009)

Lapsen kanssa sovitaan paikat, joille eri ihmisten tunneviestit tuotetaan – lapsen oma tunnetila voidaan kuvata esim. reiteen, jolloin lapsen on helppo harjoitella haptiiseja itselleen ja tehdä ne vieressä istuvalle. Opettajan tai muun etäämmällä olevan aikuisen tunnetila voidaan kuvata aina olkavarteen. Lapsi oppii yhdistämään olkavarteen annetut tunneviestit opettajaan liittyviksi, kun tunteet kuvataan aina samaan paikkaan. Leikkikaverien tai muiden ihmisten tunnetilan voi kuvata yläselkään, jolloin viestiin voi liittää myös henkilön paikantamisen.

  • – Opettaja / olkavarsi
  • – Lapsi itse / etureiden alaosa
  • – Joku muu / lapa, yläselkä

Tunteet, kielioppi (PDF)

Esineiden paikantaminen

Esineiden ja asioiden paikantaminen ja niiden välisten suhteiden hahmottaminen helpottaa näkövammaisen lapsen osallistumista ja itsenäistä toimintaa esim. tehtävähetkillä tai leikkitilanteissa. Esineitä paikantaessa kosketusviestien avulla ilmaistaan nimettyjen kohteiden realistinen paikka lapsen lähettyvillä. Usein helpointa on tuottaa paikantamishaptiisit lapsen selkään, silloin suunnat asettuvat oikein lapsen näkökulmaan.

Paikantaminen voi tukea erilaisten sijaintikäsitteiden hahmottamista (oikea, vasen, edessä, takana, vieressä). Kohteet ja esineiden sijainnit paikannetaan aina lapsen näkökulmasta. Kohteita paikantaessa kannattaa myös huomioida kolmiulotteinen tila, paikannetaanko horisontaalinen vai vertikaalinen taso (pöydällä, hyllyssä, lattialla, seinällä). Paikantamisen voikin aloittaa rajaamalla alueen jota tutkitaan, sekä merkata lapsen paikka esim. videoklipissä piirretään ensin lapsen selkään pyöreä pöytätaso ja sen ääreen lapsen oma paikka. (Lahtinen & Palmer 2014)

Videolla lapsi istuu pöydän ääressä ja pöydälle laitetaan yhdessä leluja, joita paikannetaan. Perushaptiisina paikkatieto on yksittäinen painallus halutulle kehon alueelle. Videolla tästä nähdään erilaisia variaatioita.

1) Paikkatietoa korostetaan liittämällä perushaptiisiin kannustava ”hyvä”.

2) Paikkatietoa korostetaan lisäämällä siihen suunta – kun lapsi laittaa esineen pöydälle, aikuinen aloittaa piirtämällä suunnan lapsen kehosta esineen luo.

3) Esineen paikka suhteessa toiseen osoitetaan videolla sekä etukäteen että lapsen löydettyä esineen, paikantamalla kummatkin esineet lapsen keholle joko samanaikaisesti tai peräkkäin – niin että esineiden välinen suhde konkretisoituu.

Esineiden paikantaminen, kielioppi (PDF)

Sosiaalinen tila

Sosiaalinen tila kuvaa ihmisiä tilassa sekä sitä, miten he ovat tilaan sijoittuneet suhteessa lapseen. Näkövammaiselle lapselle sosiaalisen tilan kuvailu on tärkeää opetus- ja leikkitilanteissa, jotta hän tietää keitä lapsia ja aikuisia on lähellä, ja osaa suunnata esimerkiksi keskustelualoitteet oikein. Lisäksi sosiaalisen ja fyysisen tilan kuvaaminen lapselle voi vahvistaa turvallisuuden tunnetta, kun lapsi hahmottaa paremmin missä ja kenen kanssa hän on vuorovaikutuksessa.

Näkövammainen lapsi hahmottaa tilaa tutkimalla: käsien ulottuvilla on pöytä, kun hän kävelee vähän kauemmas tulee vastaan seinä ja seinää seuraten löytää ovelle. Samoin sosiaalista ja fyysistä tilaa kuvattaessa siirrytään aina lapsen kehosta ulospäin. Orientaatiopisteeksi otetaan siis lapsi itse ja kuvataan tilassa olevat objektit lapsen kehosta ulospäin. Selkä on hyvä kehonalue tilan kuvailuun, koska siinä on useimmiten riittävästi tilaa kokonaiskuvan tuottamiseksi.

Sosiaalista tilaa kuvattaessa toisella kädellä voi pitää lapsen omaa sijaintia orientaatiopisteenä ja toisella kädellä paikantaa keholle muiden ihmisten ja esineiden sijainnit. Silloin ihmisten ja esineiden suhteet toisiinsa hahmottuvat lapselle tarkemmin. Fyysistä tilaa kuvattaessa aloitetaan nimeämällä tila (esim. päiväkodissa ruokailuhuone). Sitten piirretään tilan muoto (esim. suorakaide), ja paikannetaan oven paikka. Jos ollaan esimerkiksi tulossa tilaan, kannattaa tilan muodon piirtäminen aloittaa siitä kohdasta missä ollaan (esim. ovelta).

Videolla korostetaan huoneen neliö-muotoa pitämällä vasenta kulmaa orientaatiopisteenä. Tämä tukee muodon hahmottamista, mutta tilaa piirtäessä orientaatiopistettä ei välttämättä tarvita lainkaan. (Lahtinen & Palmer 2014)

Videolla lapsi istuu pöydän ääressä, ja kuvailu aloitetaan pöydästä ja lapsen omasta paikasta. Muiden lasten istumapaikkojen sijainnit paikannetaan pöydän ääreen lapsen oikealle ja vasemmalle puolelle. Lisäksi kuvataan huonetila, oven sijainti sekä opettajan liikkuminen tilassa.

Videolla aikuinen käyttää paikantamisen pronomini-ilmaisuja kuten tuolla ja tässä tilan kuvailussa. Arkipuheessa tällaisia visuaaliseen informaatioon perustuvia ilmaisuja käytetään yleisesti ja videolla näytetään, kuinka keholle paikantamisen kautta lapsen on mahdollista hahmottaa näiden pronominien suuntaa. Esimerkkinä videolla oleva ”tuolla on ovi”: kun lapsen oma sijainti huonetilassa on kuvailtu haptiisein, hän pystyy orientoitumaan kohti ovea haptiiseja, ääniä ja mahdollista näkötietoa yhdistellen, vaikka tarkkaa suunnan käsitettä ”ovi on edessäsi oikealla” ei tässä käytetäkään.

Sosiaalinen tila, kielioppi (PDF)

Lapsen ohjaaminen

Sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi päiväkodin opetustilanteissa näkövammainen lapsi voi jäädä sanattoman viestinnän ulkopuolelle. Hän ei esimerkiksi näe opettajan katsetta tai ohjaavaa sanatonta viestintää kuten kannustusta, kieltämistä tai kysyvää ilmettä keskustelun lomassa. Lähellä oleva aikuinen (esim. avustaja) voi rikastaa lapsen sosiaalista vuorovaikutusta kuvaamalla näitä kauempana olevan aikuisen (esim. opettajan) sanattomia viestejä lapselle haptiiseilla. Tärkeää on sopia ja opetella yhdessä tietty kehonosa opettajan viesteille, videolla paikaksi on sovittu olkavarsi. Näkövammaisella lapsella saattaa myös olla maneereita (silmän painamista, heijaamista tms.), joita useimmiten harjoitellaan hallitsemaan sosiaalisissa tilanteissa. Näissä tilanteissa voi olla hyödyllistä sopia lapsen kanssa huomaamaton kosketusviesti muistuttamiseen, jotta esimerkiksi leikkitilanne ei keskeydy aikuisen sanalliseen ohjeeseen.

Videon alussa maneerista huomautetaan sanattomasti lopeta-haptiisilla. Se voi olla myös joku muu sovittu haptiisi, jonka lapsi kokee itselleen sopivaksi ja jonka kaikki hänen kanssaan toimivat tietävät. Lopeta-haptiisi on helppo havaita ja se toimii monenlaisten lasten kanssa. Videolla maneerista huomauttamista seuraa heti positiivinen ja kannustava hyvä-palaute kun lapsi toimii toivotulla tavalla eli lopettaa silmän painamisen.

Etäämmällä olevan aikuisen (opettajan) viestintää kuvataan lapselle kannustava, hyvä-haptiisilla kun opettaja antaa suoraa palautetta lapselle. Mitä? – haptiisi taas kertoo, ettei lähellä oleva aikuinen kuullut mitä lapsi sanoo. Lopussa käytetään suunta-haptiisia havainnollistamaan lapselle mihin suuntaan lähdetään liikkumaan.

Lapsen ohjaaminen, kielioppi (PDF)

Työryhmä:

Inari Laakso, toimintaterapeutti AMK
Riitta Lahtinen, KT, Kommunikaatiopäällikkö, Suomen Kuurosokeat ry.
Riitta Laakso, aluesihteeri, Näkövammaisten liitto
Videoiden kuvaus, leikkaus ja äänitys:
Essi Pankka, Jere Vepsä, Miika Kainulainen
Kiitokset Sylvialle videoilla esiintymisestä.
Sokeain Lasten Tukisäätiö, Näkövammaisten liitto, Suomen Kuurosokeat ry ja RAY mahdollistivat oppaan tuottamisen.

Lähteet:

Lahtinen R. 2008: Haptiisit ja hapteemit: tapaustutkimus kuurosokean henkilön kosketukseen perustuvan kommunikaation kehityksestä. Cityoffset, Tampere.
Lahtinen R. & Palmer R. 2014: Kehotarinoita, kosketusviestejä kaiken ikäisille. Lönnberg Print&Promo, Helsinki.

 

Tandem-haptiisit

Aarne Pirkola kertoo videolla, mitä viestejä hän antaa pyöräilyn aikana oppaan selkään ja mitä viestejä opas antaa hänelle.

Tandem-haptiiseista lisätietoja PDF-dokumentissa:

Tandem-haptiisit tekstinä ja kuvailtuna (PDF)

 

Sairaala-haptiisit

Haptiisit, kosketusviestit keholle ovat kuin sanoja tai viittomia, joilla on oma kielioppinsa. Ne muodostavat oman kielellisen järjestelmänsä, sosiaalishaptisen kielen. Haptiisit muodostuvat eri tavoin. Osa on luonnollisia toimintaa kuvaavia, liikkeitä, osa kirjoitus- tai viittomapohjaisia. Haptiiseiksi muuttuessaan niiden kieliopillinen rakenne muuttuu, koska iho, tunto- ja liikeaisti toimivat viestien vastaanottamisen kanavana eri tavoin kuin silmä ja korva. Haptiisien kielioppi muodostuu hapteemeista (vrt. foneemit, viittomien kielioppi). Näitä ovat mm. painovoima, liikkeen suunta, kesto, vauhti jne. (Lahtinen 2008) Haptiisien tuottamisen verbi on hapteerata (vrt. puhua, viittoa).

Haptiisit muodostavat sosialishaptisen kielen, jossa kaksi tai useampi henkilö tuottavat / vastaanottavat kosketusviestejä. Se eroaa haptisesta kommunikaatiosta, jossa välineen kautta luetaan informaatiota tuntoaistilla (mm. haptic feedback). Haptiisien kehitys alkoi tietoisesti 1990-luvulla. Ensimmäinen luento siitä pidettiin vuonna 1993 (Lahtinen & Palmer 1993). Haptiiseja voidaan ryhmitellä eri osa-alueisiin. Yksi näistä on sairaalassa ja hoitohenkilökunnan käyttämät haptiisit. Sanna ja Russ kertovat kokemuksiaan:

Haptiisit heräämössä

Sanna: Minulla on Usherin syndrooma. Kuuloni ja näköni heikkenevät sairauden edetessä. Minulla on kaksi sisäkorvaistutetta, joilla kuulen melko hyvin rauhallisessa ympäristössä. Näkökenttäni on kapea, noin 10 astetta. Häikäistyn helposti. Liikkuminen vieraissa tai hämärissä tiloissa on vaikeaa ilman opastusta. Kommunikoin puheella, viittomakielellä ja tilanteen mukaan myös taktiilisti. Käytän myös sosiaalishaptista kommunikaatiota. Käytän haptiiseista sosiaalisia pikaviestejä. Yksi niiden käyttöympäristö on sairaala. Ajatelkaa mielessänne potilasta, joka ei kuule tai näe tilanteessa esimerkiksi lääkityksen, kuulonäkövamman tai jonkun muun syyn vuoksi. Silloin kosketus on erinomainen tapa kertoa mitä, ympärillä tapahtuu ja mitä minulle tehdään.

Kokeilin hapteeraamista sairaalassa, kun minulle leikattiin ensimmäinen sisäkorvaistute. Hoitajat viestivät kosketuksella tapahtuma- ja toimintatietoja kuten lääkäri, ei hätää, rokotus, verenpaine, nyt sattuu, kellonaika ja kysymys, onko kaikki hyvin. Kosketus antoi samalla turvallisuuden tunteen ja oli rauhoittava.

Haptiisit kaihileikkauksen aikana

Russ: Minulla on Usherin syndrooma. Käytän kahta sisäkorvaistutetta, joilla pärjään rauhallisessa ympäristössä. Olen lähes sokea. Kodin ulkopuolella käytän aina opasta. Kommunikoin puheella, käytän englantilaisia sormiaakkosia ja sosiaalishaptista kommunikaatiota. Olen ollut mukana 1990-luvun alusta kehittämässä ja kouluttamassa haptiisien käyttöä ja analysoimassa niiden kielioppia, hapteemeja.

Käytän haptiiseja koko ajan erilaisissa tilanteissa niin perheenjäsenten, tulkkien kuin henkilökohtaisten avustajien kanssa. Hapteeraaminen on minulle luonnollinen, kielellinen viestintämuoto. Haptiisit toimivat sekä implanttien kanssa että ilman.

Kun eteeni tulee uusi tilanne kuten kaihileikkaus, mietin etukäteen, miten saan tarvittavat tilannetiedot turvallisesti. Leikkauksen aikana en voinut käyttää sisäkorvaimplantteja, joten olen toimenpiteen aikana kuuro ja sokea. Kokeilimme Riitan kanssa ennalta sovittuja haptiiseja ja ne toimivat. Käytän niitä nykyään myös muissakin sairaala- ja hoitotilanteissa. Esimerkiksi Brasiliassa sairaalassa puhuttiin vain portugalia, ei englantia. Siellä hoitajien oli nopeampi tapa omaksua haptiisit kuin oppia lausumaan käsitteet englanniksi.

Yleisimmät sairaalahaptiisit on koottu sanastoksi kuvien ja merkityksien kanssa. Kuurosokea voi ottaa sanastosta kopion mukaansa toimenpidetilanteisiin ja antaa sen hoitohenkilökunnalle. Haptiisit on nopea oppia, koska ne perustuvat toimintaan ja ovat loogisia viestejä toimenpiteiden aikana.

Riitta Lahtinen, KT, Russ Palmer, musiikkiterapeutti & Sanna Nuutinen, nuoriso- ja järjestöohjaaja

Ladattavat materiaalit PDF-muodossa:

Sairaala-haptiisit

Haptices in health care (englanniksi)

Lisätietoja sairaalahaptiisien koulutuksesta ja materiaalista: riitta.lahtinen@icloud.com,
puh.+358 40 522 4201

Lähteet

Lahtinen, R. 2008. Haptiisit ja hapteemit. Tapaustutkimus kuurosokean henkilön kosketukseen perustuvan kommunikaation kehityksestä. Helsingin yliopisto. Väitöskirja. Tampere: Cityoffset Oy.
Lahtinen, R. & Palmer, R. 1993. Communication with Usher People, practical ideas for the family and professionals. Proceedings, Seventh European Usher Syndrome Study Group.
www.kuurosokeat.fi/kommunikaatiopalvelut
Deafblind hospital in Brazil:http://youtu.be/xfEbNaszE7k

 

Ilmehaptiisit

Ilmehaptiiseista löytyy lisätietoa verkosta Anna Äärelän opinnäytetyöstä. Työn nimi on ”Seitsemän universaalia ilmettä iholle – Ilmehaptiisien käyttö kuurosokeille tulkatessa”.

 

Laskettelu-haptiisit

Jaana Engblom, Rimma Joenperä ja Riitta Lahtinen ovat kirjoittaneet opaskirjan, jossa esitellään lasketteluun soveltuvia sosiaalisia pikaviestejä. Lisäksi opaskirjassa havainnollistetaan, miten kuvailua voidaan käyttää kommunikaation tukena laskettelussa.

Laskettelussa käytettäviä sosiaalisia pikaviestejä (PDF)

 

Haptiikka-viittomistoa

Marttila, J. & Lahtinen, R. 2012.

Sosiaalishaptiseen kommunikaatioon liittyvät keholta keholle annetut kosketusviestit eli haptiisit. Niitä voidaan jakaa eri alaryhmiin, kuten palautteisiin, ilmeiden ja käyttäytymisen kuvailuun, tunneilmaisuihin, liikkumisen ja opastuksen aikana jaettuihin viesteihin, harrastusten kuvailuun, keholle piirtämiseen ja sosiaalisiin pikaviesteihin. Hapteemit ovat haptiisien kieliopillisia elementtejä. Haptiisien ja hapteemien luokittelu perustuu Lahtisen (2008) väitöskirjatyöhön.

Tähän on koottu sosiaalishaptisen kommunikaation alueelta käsitteitä, niiden määritelmät, lähteet ja muut huomiot sekä englanninkielinen vastaava käsite. Käsitteet viitotaan alla olevassa videossa ja tarkemmat tekstimääritteet ovat videon jälkeen. Käsitteet ovat:

  • sosiaalishaptinen kommunikaatio
  • haptiikka
  • haptiisi
  • hapteemi
  • haptinen tila
  • sosiaaliset pikaviestit
  • orientaatio
  • orientoituminen
  • taktiili
  • taktiili viittominen
  • taktiilit sormiaakkoset
  • suuraakkoset

Viittomat kehittyvät jatkuvasti. Alla olevan luettelon on kerännyt Jaana Marttila kentällä käytetyistä viittomista.

Haptiikkaan liittyvää termistöä on koottu PDF-dokumenttiin:

Haptiikka-termistö (PDF)

 

Haptiisit ja hapteemit

Tapaustutkimus kuurosokean henkilön kosketukseen perustuvan kommunikaation kehityksestä. Tiivistelmä Riitta Lahtisen väitöskirjatutkimuksesta 2008.

Tutkimus on ensimmäinen systemaattinen kuvaus kuurosokean henkilön kosketukseen pohjautuvan kommunikaation kehittymisestä. Laaja kirjallinen ja kuvallinen dokumenttiaineisto on koottu pääasiallisesti aikuisena kuurosokeutuneen ja kuulevan-näkevän informanttien vastavuoroisista kokemuksista 14 vuoden ajalta. Työ kuvaa haptisen järjestelmän omaksumista parisuhteessa, järjestelmän systemaattista kehittämistä ja kerätyn dokumenttiaineiston analyysiä. Aineistoa on täydennetty muilta kuurosokeilta henkilöiltä sekä kansallisesta ja kansainvälisestä kurssitoiminnasta saadulla dokumentoidulla palautteella. Aikuisena kuurosokeutuminen on usein etenevää, mikä edellyttää monimuotoisen kommunikaation jatkuvaa soveltamista. Vaikka henkilön itseilmaisu puheella/viittomalla säilyy, tiedon vastaanottamisen menetelmät vaihtuvat elämän aikana useaan kertaan.

Haptiisit koostuvat hapteemeista, kosketuksen osatekijöistä. Hapteemeja tutkiessa löytyi niiden määrittely, luokittelu ja kosketuksen monivivahteiset merkitykset. Haptiiseihin liittyy kokemus jaetusta henkilökohtaisesta kehoalueesta, kosketuskontaktin tarkoituksesta, kontekstista ja eri kommunikaatiokanavien käytöstä. Kommunikaatioetäisyydet muodostuvat täsmäetäisyydestä, arvioidusta etäisyydestä ja kosketusetäisyydestä. Fyysinen etäisyys jaetaan kauko-, pitkä-, keski- ja lähietäisyyteen. Sosiaalinen kehoavaruus sisältää haptiiseja lähettävät ja vastaanotettavat kehonosat ja kontaktialueet. Viestejä tuotetaan yhdellä tai kahdella kädellä, niihin liittyy eri käsimuotoja ja käden orientaatioita. Keholliseen kosketukseen liittyvät kehojen orientaatiot, asennot, asentotasot, kosketuspuolet ja sosiaaliset yhteiset toiminnat. Laajennettuun kehoavaruuteen sisältyvät ympäristö- ja tilannetekijät. Liikkeiden hapteemit ovat liikkeen ja liikeradan suunnat ja suunnan vaihtumiset keholla, liikkeen suunnat henkilöiden välillä, painovoima, nopeus, toistumistiheys, koko ja laajuus, pituus, kesto, liikkeen pysähdys, rytmin muutos, muoto, piilo- ja nähtävissä oleva liike. Merkityksen laajentumiseen sisältyy monikerroksellisia merkityksiä ja tunneilmaisuja.

Tutkimus kuvaa haptiiseja eri tilanteissa aistitietoa täydentävänä ja itsenäisenä kommunikaationa. Haptiisit ilmentävät sosiaalishaptista palautejärjestelmää, sosiaalisia pikaviestejä, keholle piirtämistä, kontakteja henkilöihin ja ympäristöön sekä liikkeillä opastamista. Haptiisien avulla voidaan järjestelmä ulottaa tunneprofiilien tuottamiseen, eri taiteiden kokemiseen sekä harrastusten ja kilpailujen välittämiseen. Uuden kommunikaatiojärjestelmän kehittämisen vaiheet on tutkimuksen aineistojen analyysin perusteella voitu ryhmittää vaiheisiin, joita ovat kokemuksellinen perehtyminen, sosiaalinen dekonstruktio, sosiaalishaptisen kommunikaation kuvauksen kehittäminen ja yleistäminen teoriaksi sekä niiden kautta haptiisien ja hapteemien käsitteellistäminen ja löytäminen. Haptiisien kuvaus ja niiden käyttö on sosiaalinen innovaatio, jota on opetettu myös kolmansille osapuolille.

Avainsanat: hapteemi, haptiikka, haptiisi, kosketus, kuurosokeus, liike, sosiaalishaptinen kommunikaatio, sosiaalishaptinen palautejärjestelmä, taktiili

Haptiisit ja hapteemit. Tapaustutkimus kuurosokean henkilön kosketukseen perustuvan kommunikaation kehityksestä. Väitöskirja 2008. Helsingin yliopisto, soveltavan kasvatustieteen laitos, erityispedagokiikka. ISBN 978-952-92-3112-6.

Lisätietoa englanniksi:

Haptices and haptemes (PDF)

 

Pikaviestit

 

Haptiisit, hapteemit ja sosiaaliset pikaviestit

Haptiisit ovat kosketuksella annettavia viestejä. Ne jaetaan eri ryhmiin, kuten kasvojen ilmeiden ja käyttäytymisen kuvailuun, tunneilmaisuihin, liikkumisen aikana jaettuihin viesteihin, harrastusten kuvailuun, keholle piirtämiseen ja sosiaalisiin pikaviesteihin. Hapteemit ovat haptiisien kieliopillisia elementtejä.

Haptiisien ja hapteemien luokittelu perustuu Lahtisen (2008) väitöskirjatyöhön.

Pikaviestejä lisätään myöhemmin tälle sivulle.

 

Sosiaaliset pikaviestit oppitunnilla

 

Mariellan haastattelu

Olen Mariella. Viittomanimeni viitotaan M-käsimuodolla hymyillä. Olen 12-vuotias tyttö Tervaväylän koululla viidennellä luokalla. Minulla on putkinäkö, kuulen implantilla vähän ja puhun vähän. Mariellaa haastattelee Tervaväylän koulun opettaja/viittomakielen tulkki Jake Köykkä. Haastattelu on tehty 22.3.2013.

Miksi käytät kehoviittomia?
Haluan tietää mitä ympärilläni tapahtuu.

Mikä on mukavin paikka kehossasi kehoviittomille?
Käsivarsi.

Mikä kehon osa on epämukavin paikka kehoviittomalle?
Reidet.

Kuinka pitkään olet käyttänyt kehoviittomia?
Aloitin kaksi vuotta sitten.

Kuka tai ketkä tekevät sinulle kehoviittomia?
Tällä hetkellä Moona (henkilökohtainen avustaja) ja Jake (opettaja), aiemmin myös Kristiina ja Tiina (henkilökohtaiset avustajat).

Missä tilanteissa sinulle tehdään kehoviittomia?
Toimintaterapiassa, liikunnassa, koulun eri tapahtumissa ja oppitunneilla.

Millainen kosketus on hyvä?
Kevyt kosketus.

Millainen kosketus on huono?
Painava ja raskas. Mutta kaikki on helppoa!

Osaatko itse tehdä kehoviittomia?
Kyllä.

Kenelle teet niitä?
Moonalle.

Oikein paljon kiitoksia haastattelusta sinulle!
Kiitos.