Haptiisit, kosketusviestit keholle ovat kuin sanoja tai viittomia, joilla on oma kielioppinsa. Ne muodostavat oman kielellisen järjestelmänsä, sosiaalishaptisen kielen. Haptiisit muodostuvat eri tavoin. Osa on luonnollisia toimintaa kuvaavia, liikkeitä, osa kirjoitus- tai viittomapohjaisia. Haptiiseiksi muuttuessaan niiden kieliopillinen rakenne muuttuu, koska iho, tunto- ja liikeaisti toimivat viestien vastaanottamisen kanavana eri tavoin kuin silmä ja korva. Haptiisien kielioppi muodostuu hapteemeista (vrt. foneemit, viittomien kielioppi). Näitä ovat mm. painovoima, liikkeen suunta, kesto, vauhti jne. (Lahtinen 2008) Haptiisien tuottamisen verbi on hapteerata (vrt. puhua, viittoa).
Haptiisit muodostavat sosialishaptisen kielen, jossa kaksi tai useampi henkilö tuottavat / vastaanottavat kosketusviestejä. Se eroaa haptisesta kommunikaatiosta, jossa välineen kautta luetaan informaatiota tuntoaistilla (mm. haptic feedback). Haptiisien kehitys alkoi tietoisesti 1990-luvulla. Ensimmäinen luento siitä pidettiin vuonna 1993 (Lahtinen & Palmer 1993). Haptiiseja voidaan ryhmitellä eri osa-alueisiin. Yksi näistä on sairaalassa ja hoitohenkilökunnan käyttämät haptiisit. Sanna ja Russ kertovat kokemuksiaan:
Haptiisit heräämössä
Sanna: Minulla on Usherin syndrooma. Kuuloni ja näköni heikkenevät sairauden edetessä. Minulla on kaksi sisäkorvaistutetta, joilla kuulen melko hyvin rauhallisessa ympäristössä. Näkökenttäni on kapea, noin 10 astetta. Häikäistyn helposti. Liikkuminen vieraissa tai hämärissä tiloissa on vaikeaa ilman opastusta. Kommunikoin puheella, viittomakielellä ja tilanteen mukaan myös taktiilisti. Käytän myös sosiaalishaptista kommunikaatiota. Käytän haptiiseista sosiaalisia pikaviestejä. Yksi niiden käyttöympäristö on sairaala. Ajatelkaa mielessänne potilasta, joka ei kuule tai näe tilanteessa esimerkiksi lääkityksen, kuulonäkövamman tai jonkun muun syyn vuoksi. Silloin kosketus on erinomainen tapa kertoa mitä, ympärillä tapahtuu ja mitä minulle tehdään.
Kokeilin hapteeraamista sairaalassa, kun minulle leikattiin ensimmäinen sisäkorvaistute. Hoitajat viestivät kosketuksella tapahtuma- ja toimintatietoja kuten lääkäri, ei hätää, rokotus, verenpaine, nyt sattuu, kellonaika ja kysymys, onko kaikki hyvin. Kosketus antoi samalla turvallisuuden tunteen ja oli rauhoittava.
Haptiisit kaihileikkauksen aikana
Russ: Minulla on Usherin syndrooma. Käytän kahta sisäkorvaistutetta, joilla pärjään rauhallisessa ympäristössä. Olen lähes sokea. Kodin ulkopuolella käytän aina opasta. Kommunikoin puheella, käytän englantilaisia sormiaakkosia ja sosiaalishaptista kommunikaatiota. Olen ollut mukana 1990-luvun alusta kehittämässä ja kouluttamassa haptiisien käyttöä ja analysoimassa niiden kielioppia, hapteemeja.
Käytän haptiiseja koko ajan erilaisissa tilanteissa niin perheenjäsenten, tulkkien kuin henkilökohtaisten avustajien kanssa. Hapteeraaminen on minulle luonnollinen, kielellinen viestintämuoto. Haptiisit toimivat sekä implanttien kanssa että ilman.
Kun eteeni tulee uusi tilanne kuten kaihileikkaus, mietin etukäteen, miten saan tarvittavat tilannetiedot turvallisesti. Leikkauksen aikana en voinut käyttää sisäkorvaimplantteja, joten olen toimenpiteen aikana kuuro ja sokea. Kokeilimme Riitan kanssa ennalta sovittuja haptiiseja ja ne toimivat. Käytän niitä nykyään myös muissakin sairaala- ja hoitotilanteissa. Esimerkiksi Brasiliassa sairaalassa puhuttiin vain portugalia, ei englantia. Siellä hoitajien oli nopeampi tapa omaksua haptiisit kuin oppia lausumaan käsitteet englanniksi.
Yleisimmät sairaalahaptiisit on koottu sanastoksi kuvien ja merkityksien kanssa. Kuurosokea voi ottaa sanastosta kopion mukaansa toimenpidetilanteisiin ja antaa sen hoitohenkilökunnalle. Haptiisit on nopea oppia, koska ne perustuvat toimintaan ja ovat loogisia viestejä toimenpiteiden aikana.
Riitta Lahtinen, KT, Russ Palmer, musiikkiterapeutti & Sanna Nuutinen, nuoriso- ja järjestöohjaaja
Artikkelit
Haptices in health care (englanniksi)
Lisätietoja sairaalahaptiisien koulutuksesta ja materiaalista: riitta.lahtinen(at)icloud.com
puh.+358 40 522 4201
Lähteet
Lahtinen, R. 2008. Haptiisit ja hapteemit. Tapaustutkimus kuurosokean henkilön kosketukseen perustuvan kommunikaation kehityksestä. Helsingin yliopisto. Väitöskirja. Tampere: Cityoffset Oy.
Lahtinen, R. & Palmer, R. 1993. Communication with Usher People, practical ideas for the family and professionals. Proceedings, Seventh European Usher Syndrome Study Group.
www.kuurosokeat.fi/kommunikaatiopalvelut
Deafblind hospital in Brazil:http://youtu.be/xfEbNaszE7k