Olemuskielestä kohti kielellistä kommunikaatiota
Alkuperäinen teksti: Ojanen, M. 2022. Olemuskielestä kohti kielellistä kommunikaatiota. Tuntosarvi 2/2022, s. 11.
Syntymästään kuurosokeat ja kuulonäkövammaiset monitarpeiset vastaanottavat tietoa ja kommunikoivat toisten ihmisten kanssa useilla eri tavoilla.
Silloin kun ollaan vielä varhaisten vuorovaikutustaitojen varassa, puhutaan olemuskielestä, johon vahvasti liittyvät eleet, ilmeet, ääni, asennonmuutokset. Katse, eleet, ilmeet, osoittaminen, kehon asennot, itku, nauru ja ääntely liittyvät vahvasti kaikkeen kommunikointiin. Eleet ja ilmeet ovat kommunikaatiossa yhtä tärkeitä kuin sanat ja ne liittyvät niin vahvasti ihmisten kommunikointiin, että niiden puuttumiseen kiinnitetään tavallisesti enemmän huomiota kuin niiden olemassaoloon.
Kaksoisaistivamma jo sinällään vaikeuttaa henkilön kykyä hahmottaa ympäristöä ja olla vuorovaikutuksessa. Muut toimintahaitat, kuten esim. kehitysvamma, tuovat lisää haasteita kommunikaation kehittymiseen.
Syntymästään kuurosokean, kuulonäkövammaisen monitarpeisen henkilön tapa tutkia ja ilmaista itseään, saattaa näyttää hyvin erilaiselta kuin mitä havaitsemme tavallisessa kehityksessä. Joskus aloite/ilmaus voi olla niin pieni ja sijaita sellaisessa osassa kehoa, että se jää huomaamatta. On myös vaarana, että näitä erilaisia ilmaisuja pidetään merkityksettöminä, eikä niihin vastata.
Kumppanin merkitys on suuri ja hänellä tulee olla tietoa varhaisen vuorovaikutuksen kehittymisestä ja kykyä mukauttaa omaa toimintaansa tietoisemmaksi. Kuulonäkövamman vuoksi on tärkeää huomioida kosketuksen merkitys, myös eleiden ja ilmaisujen vahvistamisessa.
Kosketusvahvistus puheen rinnalla, eleen tehneeseen kehon osaan, antaa kuulonäkövammaiselle henkilölle tiedon siitä, että hänen ilmauksensa on huomattu. Samalla kumppani tekee tulkintaehdotuksen henkilölle siitä, mitä ajattelee ilmauksen tarkoittavan. Kokemusten myötä, omat aloitteet ja ilmaisut lisääntyvät nopeasti, jolloin ilmauksista tulee kommunikatiivisia eleitä ja viittomia.
Vuorovaikutustilanteissa ja – leikeissä, menetelmänä aloitteiden odottamiseen voidaan käyttää mieluisan toiminnan pysäyttämistä ja odottamista. Erilaiset keholliset musiikki- ja loruleikit, toimivat hyvin omien ilmaisujen esiin houkuttelemisessa. Monet kuulonäkövammaisten monitarpeisten lähi-ihmiset ovat kokeneet henkilön omien ilmaisujen monipuolistuneen ja lisääntyneen, leikin ja toiminnan tauotuksen myötä. Koetaan myös, että henkilö, joka aiemmin on viihtynyt omissa oloissaan, on tullut kiinnostuneemmaksi kumppanista ja yhteisestä tekemisestä.
Kumppanin vastavuoroinen aktiivisuus, kyky olla läsnä ja osata huomioida erilaiset ilmaisutavat sekä niiden tulkinta, antavat mahdollisuuden olemuskielen kehittymiseen tarkoitukselliseksi viestinnäksi. Kun eleet ja ilmaisut saavat merkityksiä, ne ymmärretään molemmin puolin viesteiksi ja voidaan lähteä kokeilemaan myös muita kommunikaatiomenetelmiä.
Viestintä voi tulevaisuudessa olla esimerkiksi ele/viittomapohjaista, kuva-/ esinekommunikaatiota tai monen erilaisen menetelmän yhtäaikaista käyttämistä. Osa viestii näiden varhaisten vuorovaikutustaitojen avulla koko elämänsä ajan.
Vuorovaikutuksen vahvistamiseen on kehitetty, huomioivan yhdessäolon malli, (HYP), perustuu australialaisen puheterapeutin Sheridan Forsterin luomaan HOP-toimintamalliin (engl. Hanging Out Program. Interaction for People at Risk of Isolation, 2008). HYP- toimintamallissa keskeistä on kumppanin sitoutuminen päivittäisiin vuorovaikutushetkiin, paljon tukea tarvitsevan henkilön kanssa. Toimintaa ohjaa suunnitelma sekä vaikutuksen arviointi. Lisää tietoa HYP- mallista löytyy Papunetin ja Kehitysvammaliiton sivuilta.
Videoita
Seuraavat videot kertovat erilaisia näkökulmia kommunikointiin syntymästään kuurosokean kanssa. Videot on tuotettu yhteistyössä Tikoteekin kanssa.