Varhainen kommunikaatio

 

Ei-kielellinen ja esikielellinen kommunikaatio sekä varhainen vuorovaikutus

Aistimonivammaisuuteen ja synnynnäiseen kuurosokeuteen liittyy useimmiten kehitysvammaisuutta tai muita liitännäisvammoja, mistä johtuen henkilön vuorovaikutus- ja kommunikaatiotavat eivät välttämättä vastaa hänen kronologista ikäänsä. Tämän lisäksi tavallista valitettavasti on myös se, että kuurosokeudesta johtuvat vuorovaikutus- ja kommunikaatio-ongelmat hidastavat tai estävät kehitystä, riippumatta henkilön kognitiivisesta kyvykkyydestä. Vain läheisissä ja laadukkaissa vuorovaikutussuhteissa, optimaalisessa ympäristössä ja kuurosokeuteen perehtyneiden ammattilaisten tuella voi syntymästään kuurosokean henkilön kehitys edetä hänen kognitiivisten edellytystensä mukaisesti.

Lapsen kehityksen lähtökohtana voidaan pitää sitä, että hän tulee nähdyksi ja kokee olevansa toisten ihmisten silmissä olemassa ja ihmisarvoinen. Syntymästään kuurosokean lapsen kohdalla nähdyksi tuleminen ja kiintymyssuhteiden muodostuminen on vamman vuoksi vaarantunutta, ja edellyttää lähiympäristöltä erityistä tarkkaavaisuutta ja ymmärtämystä kuurosokeudesta. Kehittyessään lapsen täytyy myös tulla ymmärretyksi aktiivisena toimijana ja olla ”luettavissa”. Ympäristön ihmisten on osattava nähdä merkityksellisinä ilmaisut, jotka eivät useinkaan siltä vaikuta, ja mukautettava omaa toimintaansa kuurosokean edellytysten ja kiinnostuksen mukaan On tärkeää, että lähi-ihmiset (vanhemmat, työntekijät) ymmärtävät mitä tarkoittaa varhainen vuorovaikutus ja vuorovaikutuskumppanuus sekä kuinka voi kehittyä vuorovaikutuskumppanuudessa.  Olennaista on ei-kielellisten elementtien (mm. ilmeet, eleet, äänenpainot, etäisyys, kosketus) tärkeys vuorovaikutuksessa ja oman ja toisen henkilön ei-kielellistä kommunikaatiota havainnointi. Ympäristötekijöillä (mm. valaistus, lämpötila, ääni- ja tuoksumaailma) sekä kumppanin käyttäytymisellä on suuri merkitys vuorovaikutuksen onnistumiselle.

Kyky koskettaa ja olla tarvittaessa fyysisesti läheisessä vuorovaikutuksessa on välttämätön edellytys vuorovaikutuksen onnistumiselle aistimonivammaisen/ syntymästään kuurosokean henkilön kanssa. On tärkeää, että vuorovaikutuskumppani pystyy mukauttamaan omaa vuorovaikutustapaansa yksilöllisesti henkilön sosioemotionaalisen ja kognitiivisen kehitystason mukaisesti, aistierityisyydet huomioiden. Olennaista on kyky keskittyä vuorovaikutukseen, kuunnella ja havainnoida sekä pyrkiä aina tukemaan vastavuoroisuutta ja vammaisen henkilön omaa ilmaisua. On myös tärkeää, että kumppani tiedostaa omat fyysisen kosketuksen rajansa ja pystyy mukauttamaan toimintaansa luontevalla tavalla.

Lisätietoja

Emmi Tuomi
Erityisasiantuntija
0400 514922
emmi.tuomi@kuurosokeat.fi