Teksti: Suomen Kuurosokeat ry:n aktiivijäsen Anne Palo ja Eerika Väisänen, vapaa-ajanohjaaja
Kuvat: Eerika Väisänen
Me olimme kumpikin tahoillamme pitäneet silmällä maanantain 13.7. säätä, koska suunnitelmissa oli tehdä vähän pidempi pyöräretki Kuurosokeiden Toimintakeskuksen rinnakkain ajettavalla tandemilla. Reitiksi oli suunniteltu Pyhäjärven maisemareitti, joka on pyöräilijöiden keskuudessa suosittu, 32 km pitkä, merkitty rengasreitti Pirkanmaalla. Jes – juuri sopivan pilvinen ja sopivan tuulinen päivä pitkälle pyöräretkelle! Eipähän ainakaan helteessä hiki tulisi! Eväät ja uimapuvut repuissa lähdimme matkaan ja laskea loimottelimme Hervannan baanaa kohti Tampereen keskustaa.
Varsinaiselle Pyhäjärven maisemareitille pääsimme ohitettuamme Ratinan ja jatkoimme Eteläpuistosta merkittyä reittiä pitkin kohti Pyynikin harjua. Mäki Pyynikin harjulle tandemilla olikin haaste, sillä kevyenliikenteenväylä käy mutkaisella tiellä niin kapeaksi, etteivät tandemin molemmat takarenkaat tielle edes mahtuneet. Niinpä Eerika talutti ”Uljasta mustaa” ja Anne seurasi perässä. Mäen päällä pysähdyttiin näköalapaikalle ihastelemaan upeat maisemat Pyhäjärvelle – tuonne vastarannalle me olemmekin matkalla! Ensimmäinen tauko pidettiin Varalan Urheiluopistolla, jonka jälkeen laskettiin pitkää mutkittelevaa alamäkeä Tahmelan rantaan. Tahmelassa kaupungin yhteisöpuutarha oli upeassa kukkaloistossa. Uimarannalle ei tehnyt mieli jäädä, sillä sen oli vallannut parvi valkoposkihanhia ja hanhien kakkaa oli kaikkialla.
Tahmelan jälkeen puhelimen karttasovellus ohjasi meidät Hyhkyyn ja siitä kohti Kaarilaa kiertämään pienen Vaakonlammen. Vastassa oli pieni, mutta niin jyrkkä, hiekkainen ylämäki, että siihen jäätiin – keskelle mäkeä. Ei auttanut muu kuin molempien hypätä pois pyörän kyydistä ja taluttaa loppumäki. Hyvää ylämäkeä seuraa usein hyvä alamäki ja niinpä laskimme alas niin vauhdikasta hiekkaista alamäkeä, että jarrutteluista huolimatta molempia sopivasti jännitti. Ihan kuin paremmassakin vuoristoradassa!
Kuten alkumatkasta oli sovittu, Eerika kuvaili Annelle ympärillä näkyviä erilaisia paikkoja. ”Hyhkyn Riviera, hauska yrityksen nimi! ”Mutta eikös me oltu jo kerran Hyhkyssä?” kysyi Anne. Eerika arveli, että kyllä tässä yhä reitillä ollaan. Hän tarkisti puhelimen kartalta, että kyllä piirretyllä reitillä mennään. Vaan eipä hän huomannut, että puhelimen karttalaukun keikahtaessa myös karttasovellus oli keikahtanut 180 astetta ympäri ja piirtänyt ”avuliaasti” uuden reitin siihen suuntaan, josta olimme tulleet. Pian Eerika huomasi, että ”Hetkinen, nämä talot ja pihat me ollaan jo nähty…” Huumorilla tästäkin n. 3 km ”ketunlenkistä” selvittiin. Eikä muuta kuin tandem ympäri ja uusi kiintopiste karttasovelluksen reitille. Arvaatte varmaan, että saimme uusinnan myös jyrkästä hiekkaylämäestä ja vauhdikkaasta alamäestä!
Matka kohti Nokian Rajasalmen siltaa ja Pirkkalaa jatkui mukavasti ja maisemat olivat kauniit. Olimme suunnitelleet pidemmän tauon ladata tandemin akku, nautiskella kahvit ja ehkä pulahtaa Pyhäjärvessä kahvila Seelalla Pirkkalassa. Puolimatkassa karttasovellus ilmoitti ääneen, että ”Kahvila Seela saattaa olla suljettu”. Noh, pysähdytään sitten Rajasalmen sillalla, sielläkin on kahvila. Pahus! Maanantaisin on kiinni sekin. Akkua tandemissa oli jäljellä kolme täydestä seitsemästä pykälästä. Tässä kohtaa Eerika tiesi, ettei ilman latausta akku tule kestämään, sillä paluumatka Hervantaan tulee olemaan nousua. Tampereen Hervanta sijaitsee keskimäärin 133 m merenpinnasta. Emme jääneet tätäkään asiaa murehtimaan, vaan ostimme kaupasta tuoreet viinerit ja pidimme Pirkkalan Turrin satamassa kunnon evästauon. Nyt olivat ainakin pyöräilijöiden omat energia-akut ladattu!
Kotimatkalle Hervantaan käännyttiin jo Pirkkalasta, vaikka maisemareitti jatkuisi vielä pitkin Pereen, Härmälän ja Hatanpään rantoja. Tiesimme yhdistyksen työntekijöiden Tuija V:n ja Birgitan vinkeistä, että Härmälän alue on ratikkatyömaan vuoksi liikennejärjestelyiltään tällä hetkellä hyvin sekava ja sinne emme halunneet joukkoon sekoilemaan. Reittimme jatkui Sarankulmaan ja Peltolammille. Sinne se akku sitten tiukkaan ylämäkeen loppuikin ja viimeiset 8,5 km tulimme lihasvoimin. Rinnakkain ajettavan tandemin kokonaispaino pyöräilijöineen on reilusti yli 200 kg ja sähköpyörien polkeminen ilman sähköavustusta on aina raskasta.
Mukavia rupatellessa matka kuitenkin jatkui omin voimin Lakalaivaan, Lahdesjärvelle, Nirvaan, Veisuun ja Hallilan kautta takaisin Hervantaan. Huh huh – nyt se hiki sitten tuli! Matkaa kertyi GPS:n piirtämän reitin mukaan 42,7 km. Vastaantulijoissa aiheutimme pitkin matkaa iloisia hymyjä, vilkutuksia ja ”hieno menopeli teillä!” -huudahduksia. Myös meille jäi tästä pyöräretkestä iloinen mieli ja hyvät muistot!