Teksti ja kuvat: Riitta Lahtinen, kokemuskouluttaja, retiniitikon puoliso
Artikkeli on aikaisemmin julkaistu Retina 2/2022, sivu 38-39.
Mieheni kuulonäkövamma näkyy ja tuntuu kotimme sisustuksessa, huonekalujen järjestyksessä ja
värityksessä. Tapasimme 1991, ja olin alusta asti innokas miettimään toimivaa kotiympäristöä,
jossa meillä molemmilla olisi viihtyisä ja hyvä olla.
Olemme käyneet viimeiset 30 vuotta yhdessä keskustelua siitä, millaisen haluaisimme kotimme
olevan ja miten voimme huomioida kuulovamman, näkövamman ja kuurosokeuden
toimintaympäristössämme niin, että kuuleminen ja keskustelu on miellyttävää, toiminta
häikäisemättömän valaistuksen ansiosta sujuvaa, ja kuinka voisi tunnistaa ympäröivät tilat ja
yksityiskohdat nopeasti.
Miellyttävän keskusteluympäristön luomiseksi meillä on seinillä pehmeitä tekstiilejä, kirjahyllyt
täynnä kirjoja ja lattioilla tunnistettavia mattoja. Apuvälineiden sijoittelu vaati tiettyä suunnittelua,
sillä halusin piilottaa täristimien keskusyksiköt mukavasti seinäkoristeiden lomaan.
Perinnöllisestä verkkokalvorappeumasta johtuva näkövamma eteni hitaasti. Ensimmäisten
vuosikymmenten ajan kohteet erottuivat meillä vahvojen kontrastien ansiosta. Häikäisyn
välttäminen määritteli istuma- ja työtilamme.
Kontrastien päälle kontrasteja
Sain käyttää luovuuttani ja suunnitella kotimme värityksen. Keskivihreä, valkoinen ja musta olivat
tuolloin mielivärejämme. Sälekaihtimet toimivat meillä paremmin kuin verhot, joten hankimme
vihreät sälekaihtimet. Ne loivat vihertävien seinätapettien kanssa pehmeän valaistuksen.
Pehmennys oli tarpeen, sillä valaistuksen muutostöiden jälkeen valo tuntui jotenkin liian vahvalta
minun silmilleni.
Valkoisessa ruokailupöydässä on tummat reunukset. Vaaleaa lattiaa peittävät kuusenvihreät matot,
joista mustat tuolit erottuvat hyvin. Sohva ja nojatuoli erottuvat puolestaan vastakkaisina väreinä
matoista, samoin tyynyt ja muut tekstiilit istuinosista. Tilasta toiseen siirtymistä helpottavat mm.
erilaiset matot. Ovien karmit maalattiin mustiksi. Valkoisissa lipastoissa laatikoiden vetimet ovat
mustia. Mottomme oli ”kontrastien päälle kontrastia”. Näin syntyi meitä miellyttävä vireän
mustavalkoinen juuri meille sopiva koti.
Laatikoiden vetimet löytyvät kontrastien avulla.
Kosketteluympäristö
Vuodet vierivät, ja näkövamma eteni. Sokeutumisen myötä kodin kosketteluympäristökin on
muuttunut. Värit ja valot menettivät toiminnallisen hyödyn miehelleni, minulle ne ovat yhtä
tärkeitä edelleen. Muutos kohti tuntoaistipohjaista toimintaa tapahtui vähitellen.
Tänä päivänä huonekalut ja tekstiilit ovat erotettavissa toisistaan tuntoaistilla. Matot on valmistettu
eri materiaaleista, joten ne tuntuvat jalan alla erilaisilta. Matot edustavat myös suoria linjoja ovelta
ovelle. Jos kädet ovat täynnä tavaraa, maton reunan seuraaminen vähentää törmäysvaaraa.
Kodin laitteisiin ilmaantui erilaisia merkintöjä. Hellan ja pesukoneen nappuloissa on
kohomerkinnät. Nimiöintitarrat ovat käytössä DVD:n, CD:n ja kirjojen tunnistamisessa. Niihin voi
kätevästi lukea kuvauksen kohteesta. Kellot ovat vaihtuneet suurinumeroisista malleista puhuviin.
Ennakointi vähentää vaaratilanteita
Vaihtuviin tilanteisiin olemme sopineet erilaisia ratkaisuja. Huonekaluja siirrellään ainoastaan
yhdessä. Kaappien ja laatikoiden sisällöt on jo kauan pidetty muuttumattomina. Tarvittaessa
niitäkin järjestellään yhdessä.
Jos kuulon apuvälineet eivät ole päällä, mies ei kuule imurin ääntä. Hän ei voi tietää, että vaimo
päätti imuroida just nyt. Siksi olemme sopineet, että jätän imurin pitkän johdon merkiksi oven
eteen. Muita johtoja näissä paikoissa ei loju. Kun mies tulee huoneesta ulos, hän astuu johdon
päälle ja saa tiedon meneillään olevasta siivouksesta.
