Teksti: Marita Vainio ja Paula Valminen
Kuvat: Marita Vainion kuva-arkisto
Marita Vainio
Vihdoin toteutui jo viime vuonna suunniteltu Turun ja Satakunnan kuurosokeiden kerhojen yhteistapaaminen 13.5.!
Aamulla lähdimme Turusta pilvisessä säässä Turun linja-autoaseman tilausajojen pysäkiltä pikkubussilla kohti Poria. Kaikki olivat paikalla hyvissä ajoin, joten pääsimme lähtemään jo ennen sovittua kellonlyömää.
Meitä oli yhdeksän kuurosokeaa ja kuulonäkövammaista henkilöä, omainen, avustaja sekä viisi tulkkia.
Ensin menimme lounaalle Porin kirjaston yhteydessä olevaan Helmi-nimiseen lounaspaikkaan, jossa tapasimme Satakunnan kerhon väkeä.
Rauhallisen lounashetken jälkeen siirryimme lähellä sijaitsevan yhteisötalon Taivassaliin viettämään yhteistä aikaa tutustuen ja keskustellen sekä nauttien iltapäiväkahveista.
Meidän mukanamme tilaisuuteen tuli kansainvälistäkin meininkiä, koska eräs ryhmästämme toi mukanaan italialaisen kuurosokean ystävänsä. Ainakin allekirjoittanut keskusteli pitkään hänen kanssaan, vaihtaen mielipiteitä ja kokemuksia kotimaidemme kuurosokeiden asemasta.
Esimerkiksi Suomessa kuurosokea henkilö voi saada opaskoiran, mutta Italiassa tämä ei onnistu. Myös viittomakielen opetus taktiilisti on hankalaa, sillä kotiopetusta ei hyväksytä Italiassa (jos nyt oikein ymmärsin kahden tulkin avulla käydyn keskustelun). Taktiiliviittomista on mahdotonta opettaa etänä. Puheenaiheina olivat myös Suomen yötön yö, revontulet ja kaamos.
Alustavasti oli puhetta, että kutsuttaisiin Satakunnan kerhon väki tänne Turkuun ensi vuonna. Toivotaan vaan, että vielä tällainen mahdollisuus tulisi ja rahoittajilla riittäisi hyvää tahtoa.
Tällaiset tapahtumat ovat mieltä virkistävää toimintaa, jota eivät etätapaamiset korvaa. Jaksaa taas paremmin, kun kivut ja murheet unohtuvat hyvässä ja toisia ymmärtävässä ja kunnioittavassa seurassa. Etätapaamisissa kun naurukaan ei tule sydämen pohjasta. Ystävyyssuhteita ei luoda verkossa eikä etätapaamisissa.
Paula Valminen
Oli ilo saada turkulaiset vieraaksi Poriin, vaikka sään haltia ei tällä kertaa suosinut ja päivä oli harmaa ja sateinen. Se ei haitannut sisätiloissa vietettyä lämminhenkistä vierailua.
Porin pääkirjaston yhteydessä oleva Lounaskahvila Helmi osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä maukas perinteinen kotiruoka tarjosi jokaiselle sopivan vaihtoehdon.
Lounaan jälkeen siirryttiin Otavankadun yli Yhteisötalo Otavaan.
Alkutiedoista poiketen Taivas-sali löytyi toisesta kerroksesta. Ehkä allekirjoittanut olisi tarjonnut todellisen taivassalin kuudennesta kerroksesta, jota ei ollut kolmikerroksisessa talossa.
Etukäteisyrityksistä huolimatta salin induktio pysyi mykkänä, joten mikrofoni ja kaiutin oli ainoa konsti saada ääni kuuluvammaksi sitä tarvitseville. Onneksi lähes kaikilla oli tulkki mukana.
Esittelykierroksen jälkeen kerroin kerhon historiasta. Tähän sain apua edelliseltä kerhonvetäjältä Sainilta. Myös nykyinen toiminta kiinnosti turkulaisia ja muutama kysymys kerhon toiminnasta esitettiin.
Tilaisuudessa ei ollut järjestettyä ohjelmaa, vaan esitin toivomuksen vapaasta seurustelusta kerholaisten kesken.
Pullakahvit saimme pullavastaava Seijan ja kahvinkeittäjä Lauran toimesta. Liekö satakuntalaiset kyytinsä aikaiseksi tilanneet, kun he pikkuhiljaa paikalta katosivat kahvituksen jälkeen.
Kahvin jälkeen porukka siirtyi viihtyisään aulatilaan jatkamaan jutustelua. Sieltä löytyneet viisi keinutuolia olivat hyvin suosittuja ja siksi varattuja. Tilaa toki löytyi muiltakin istuimilta. Kuvia otettiin ja juttu luisti ajan kuluessa nopeasti.
Omasta puolestani kiitän lämpimästi Turun kerholaisia vierailusta, samoin satakuntalaisia. Maritan esittämän toiveen vastavierailusta ensi vuoden elokuussa otimme ilolla vastaan.
Hyvää kesää kaikille!