Teksti: Anne Metsäpuro ja Jaakko Evonen
Kuva: Jaakko Evonen
Suomen Kuurosokeat ry järjestää monipuolista kuntoutusta Kuurosokeiden Toimintakeskuksella, Tampereella. Haastattelimme henkilöä, joka oli osallistunut yhdistyksen järjestämään Kelan kuulonäkövammaisten harkinnanvaraiseen moniammatilliseen yksilökuntoutukseen. Hän ei halunnut nimeään julki, joten hän esiintyy jutussa nimimerkillä ”Kuntoutuja Kokkolasta”.
Ensiaskeleet kuntoutukseen
Henkilö on sairastanut jo pitkään glaukoomaa eli silmäpainetautia. Lisäksi hänen kuulonsa on heikentynyt. Näkövamma on aiheuttanut vaaratilanteita eikä hän enää pysty ajamaan autolla mökilleen. Päätös kuntoutukseen lähtemisestä kypsyi, kun uusia liikkumisen vaihtoehtoja oli alettava selvittämään.
-Kaverini oli käynyt kuntoutuksessa Iiriksessä. Hänen kertomuksensa sai minutkin kiinnostumaan, kertoi ”Kuntoutuja Kokkolasta”. Hän oli yhteydessä paikalliseen kuntoutusohjaajaan, joka antoi lausunnon kuntoutuksesta. Lopulta hänen hakemuksensa hyväksyttiin Kelassa ja kuntoutusjakso Kuurosokeiden Toimintakeskuksella alkoi.
Tukea elämään
”Kuntoutuja Kokkolasta” sai kuntoutusjaksoilla tietoa näön ja kuulon apuvälineistä sekä erilaisista tukimuodoista. Valkoisen kepin käyttöä harjoiteltiin ja hänelle haettiin EU:n vammaiskortti. Hän tapasi myös psykologin ja kuntoutuslääkärin.
-Kuntoutuslääkärin tapaaminen oli erittäin hyvä. Kun minulla oli lausuntoja ja oli määritelty kuulon ja näön haitta-aste, mutta tämä lääkäri määritteli molemmat yhdessä. Ja se on enemmän kuin vain yhden vamman haitta-aste.
Tärkeimpänä tavoitteena kuntoutusjaksolla oli kuljetuspalvelupäätös. Kuntoutuja kertoi hakeneensa sitä ensin itse, mutta se hylättiin. Sitten apuun tuli yhdistyksen palveluasiantuntija Anne Ylitalo. Ensimmäinen hakemus ei onnistunut, mutta sitten lopulta tärppäsi.
-Nyt on helpompi mennä paikkoihin, joihin ei julkisilla pääse. Ja mökille, joka on henkireikäni ollut jo 50 vuotta.
Kuntoutuja kiittelee saamaansa kuntoutusta. Jaksoja oli kaikkiaan kolme, joista kukin kesti viisi päivää.
-Se oli tosi hyvä, että oli kolmessa jaksossa, sillä (kuntoutuksessa) oli paljon asiaa. Myös omien tavoitteiden takia oli hyvä, että välissä oli aikaa.
Vertaistukea ja tiedon vaihtoa
Kuntoutuja kertoi tavanneensa paljon ihmisiä ja saaneensa uusia ystäviä kuntoutuksen aikana. Hänen mieleensä jäi kuitenkin eräs sokea rouva, joka osasi kutoa hyvin ja hallitsi pistekirjoitusta.
-Hänellä oli useita erivärisiä lankakeriä ja hän piti niitä eri taskuissa. Niin hän tiesi aina minkä väristä lankaa kutoi. Ja pisteitä hän harjoitteli niin, että kirjoitti meille kaikille muille kirjeen, jota me sitten harjoittelimme lukemaan. Hänen miehensä luki sen meille ääneen, kun ihan kaikkea emme vielä osanneet.
Koska kuntoutus oli kuntoutujan mielestä niin positiivinen kokemus, aikoo hän hakea siihen uudestaankin. Hän suosittelee sitä muillekin!
-Kyllä! Se oli niin monella tavalla virkistävää.
-Voisin jatkaa pistekirjoituksen opiskelua. Opin jo aakkoset ja numerot, joten siitä voisin jatkaa. Ja kun tuo glaukooma on arvaamaton, niin varautuminen näön ja samalla kuulon heikkenemiseen on ihan hyvä.