Sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtion avustukset muodostavat vain 0,3 % valtion budjetista. Niistä leikkaamalla ei tasapainoteta julkista taloutta. Vuonna 2027 sosiaali- ja terveysjärjestöille myönnettävät STEA-avustukset putoavat noin 190 miljoonaan euroon – kolmanneksen vähemmän kuin nyt ja alle puolet vuoden 2024 avustustasosta. Leikkaus on niin suuri, että sen vaikutukset ulottuvat väistämättä myös kuurosokeiden henkilöiden palveluihin.
Järjestöt ovat olennainen osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Ne eivät korvaa julkisia palveluja, mutta paikkaavat niiden aukkoja. Juuri nyt tämä rooli korostuu, kun myös hyvinvointialueet karsivat palveluitaan. Kahden samanaikaisen kiristyksen seurauksena syntyy riski, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat jäävät ilman tukea.
Uusissa kriteereissä painotetaan suoraa, kohtaavaa toimintaa, kuten vertaistukea. Se on arvokasta, mutta samalla oikeuksien ajaminen ja neuvonta jäävät rahoituksen ulkopuolelle. Pitkällä aikavälillä tämä voi heikentää monien erityisryhmien, kuten kuurosokeiden henkilöiden asemaa.
Heikoimmassa asemassa olevien ääni on vaarassa vaientua, jos oikeuksienvalvonnasta ja vaikuttamistyöstä leikataan. Monet järjestöt edustavat ihmisryhmiä, joilla ei ole keinoja vaikuttaa. Jos järjestöjen mahdollisuuksia vaikuttaa rajoitetaan avustuksia leikkaamalla, päätöksenteosta katoaa tärkeää kokemustietoa ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten ääni jää kuulumatta.
Hyvinvointiyhteiskunnan todellinen mittari on se, miten se kantaa heikoimmistaan huolta. Siksi näiden leikkausten hintaa ei mitata vain euroissa, vaan ihmisissä.
Janika Lanne
talous- ja hallintopäällikkö
Kuvituskuva: Pixabay