Teksti: Santeri Grönlund, Valer Ishak, Roberta Rajala ja Sandra Santamäki
Me turkulaiset kuurosokeat nuoret halusimme aloittaa yhteisen, säännöllisen liikunnan. Mutta eteen tuli pähkinä purtavaksi; jos osallistumme liikuntaryhmiin, joissa on muita paikalla, joutuisimme epämukavuusalueelle. Meidän pitäisi pinnistellen seurata ohjaajan ja muiden ryhmäläisten nopeaa tahtia. Emme myöskään ehtisi liikkeiden perään ja liikunnan ilo katoaisi. Meillä kuurosokeilla on yleensä stressiä juuri liikunnassa, kun tuntuu että on paineita ja odotuksia.
Roberta keksi lopulta ratkaisun. Hänen vanha luokkakaverinsa Satu Häkkinen viittomakielen ohjaajakoulusta oli valmistunut juuri liikunnanneuvojaksi. Roberta kysyi Satua henkilökohtaiseksi vetäjäksemme. Näin alkoi Pähkinä ja Kepit. (Sadun viittomanimi on pähkinä).
Ohjattua harjoitusta viittomakielellä
Viime syksystä alkaen olemme kokoontuneet Sadun johdolla treenaamaan kaksi kertaa kuussa erilaisia liikuntalajeja toiveidemme mukaan. Opastaminen tapahtuu viittomakielellä. Jokaisella on omat tulkkinsa, lisäksi Santerilla on ollut oma avustaja.
Treeneissä meillä on aikaa seurata ohjeita sekä tehdä ne rauhallisesti ja kiireettömästi. Olemme saaneet myös aikaa tunnustella välineitä sekä Sadun liikkeitä. Olemme nauttineet mukavasta yhdessäolosta ja liikunnasta. Maksamme puoliksi Sadun palkan.
Reiluun vuoteen on mahtunut tasapainottelua, uintia, uimahyppyjä, vesijuoksua, kuntoportaita, kuntopiiriä, kuntosalia sisällä ja ulkona, kiipeilyä, käsillä seisomista, takaperinkuperkeikkoja, kehonhuoltoa, kahvakuulaa ja crossfitia. Kevään viimeiselle tunnille ennen kesälomaa pyysi Satu aviomiestään Juusoa vetämään meille parkouria. Lopuksi juhlimme piknikillä.
Osallistujien kokemuksia
Santeri:
-Tykkään kaikista treeneistä. Mielestäni parhaat treenit ovat olleet kuntoportaat ulkona. Nautin treenata kavereideni kanssa ja olen tyytyväinen valmennukseen. Tämän kevään viimeinen parkourtreeni ja piknik oli todella ihana hetki.
Roberta:
-Oli huippua saada ihana Satu vetäjäksemme. Hänen ansiostaan voitin monet pelot. Esimerkiksi kiipeilyssä oli yksi ankka-niminen kiipeilypaikka, jonne piti kiivetä ylös ja liukua alas yhdeltä hurjan näköiseltä liukurilta. Liuku päättyi kesken matkaa ilmaan ja siitä oli matkaa patjalle metri. Olin varmaan huipulla 10 minuuttia kauhuissani, mutta muut kannustivat minua liukumaan alas ja tein sen!! Hyppäsin myös elämäni ekaa kertaa veteen ja onnistuin tekemään eka kertaa takaperinkuperkeikan. Että huh huh! Koskaan ei ole liian myöhäistä kokeilla.
Sandra:
-Paras liikuntaryhmä, mitä oon kokenut! Rakastan kiipeilyä, uintia ja erilaisia tempputunteja! Himoitsin kovin kokeilla jotain erityistä uutta lajia. Mun ei tarvii stressata, onko se turvallinen paikka olla tunnilla.
Valer:
-Treenit olivat todella mukavia. Parasta olivat kuntosali ja -portaat. Satu viittoo hienosti ja on mukava sekä taitava vetämään. Innostuin treenaamaan. Suurkiitokset kaikille!
Ohjaaja-Sadun kokemus:
-Liikunnan ohjaaminen kuurosokeille nuorille on ollut opettavainen kokemus! Olen kiitollinen ryhmälle, kun olen saanut kehittää omaa ammatillista osaamistani ja oppinut huomioimaan entistä paremmin asiakkaita, joilla liikuntasuorituksessa, sekä itse ohjaamisessa on huomioitava erilaisia asioita. Kaikki ryhmän jäsenet ovat yllättäneet minut rohkeudella kokeilla uusia asioita liikunnassa. Lisäksi uuden oppimisen innostus ja ilo on lämmittänyt sydäntäni. Pähkinä & Kepit -ryhmä on ollut yksi työvuoden kohokohdistani – kiitos!
Loppusanat
-Vielä kerran lämpimät kiitokset Sadulle, joka auttoi meidät löytämään liikunnan ilon omassa porukassamme. Syksyä odotellen.