Teksti ja kuva: Jaakko Evonen
Moni kuulonäkövammainen henkilö on saanut kuulla elämänsä aikana ikävän uutisen: ajokorttia ei voi saada heikentyneen näön takia. Tämä voi aiheuttaa traumoja. Mutta entä jos autolla ajamisen kokemuksen voisi saada muulla tavoin?
Kuurosokeiden ryhmä kävi tutustumassa ajosimulaattoreihin syksyllä Tampereella. Idea syntyi, kun Kuurosokeiden Toimintakeskuksella kokoontuva uutispiiri näki Moro-lehdessä kiinnostavan artikkelin, jossa kerrottiin suomalaisesta Simucube-yrityksestä Hervannassa. Sen toimitilat sijaitsevat aivan Toimintakeskuksen lähellä. Vapaa-ajan ohjaaja Eerika Väisänen otti yhteyttä yritykseen ja tiedusteli vierailumahdollisuutta. Se saatiin lopulta järjestymään.
Teollisuudesta kohti simulaattorimaailmaa
Simucuben juuret ovat teollisuudessa, kertoo yrityksen edustaja Titta Saarinen. Alun perin yrityksen taustalla ollut Granite Devices -yhtiö valmisti teollisuuskäyttöön tarkoitettuja moottorinohjaimia. Tämä osaaminen oli merkittävä voima, kun Simucube siirtyi simulaattorimaailmaan.
-Harrastajayhteisö löysi Granite Devicesin teollisuustason moottoriohjaimet ja tajusi, että samaa tarkkuutta ja voimaa voisi hyödyntää ajosimulaattoreiden rateissa paljon paremmin kuin silloisilla markkinoilla olevilla ratkaisuilla.
-Ajatuksena oli kuunnella käyttäjiä ja ratkaista aito, teknisesti vaativa ongelma ja tehdä ajotuntumasta niin realistinen kuin fysiikka mahdollistaa, Saarinen kertoo.
Monimuotoinen kommunikaatio apuna
Simucuben henkilökunta kertoi vierailun aluksi yrityksestä. Sen jälkeen he esittelivät simulaattoreita ja antoivat vierailijoille kädestä pitäen ohjeita ajamiseen. He myös kuuntelivat heidän toiveitaan ja säätivät esimerkiksi polkimia ja penkkiä sopivaksi. Viittomakielen tulkit kuvailivat kehomerkeillä radan tapahtumia.
Ilahduttavaa oli, että Simucuben henkilökunta oli aidosti kiinnostunut kuurosokeiden kohtaamisesta. He pyrkivät luontaisesti käyttämään vaihtoehtoisia kommunikaatiotapoja. Esimerkiksi yksi työntekijä keksi varmistaa kuurosokealta kuskilta peukaloa näyttämällä, että ovatko simulaattorin säädöt kunnossa.
Kokemukset simulaattoreista
Kokeilin itse muutamaa simulaattoria. Etenkin uusimman mallin penkin muotoilu ja rattituntuma olivat mielestäni ensiluokkaisia. Huomasin heti, että ratti vääntää tarvittaessa hyvinkin voimakkaasti. Jarrupolkimen saa halutessaan hyvinkin jäykäksi. Vyöt saatiin kiristettyä tiukalle ja niiden tiukkuus myös muuttui ajon aikana, jolla pyrittiin simuloimaan auton kiihtyvyyttä ja jarruttamista. Penkki eläytyi hienosti auton liikkeiden kanssa. Ajotuntuma tuntui haastavalta, mutta palkitsevalta. Ajoviimankin aisti ajopenkin edestä puhaltavasta puhaltimesta.
Ossi Jalo kertoi kokeilleensa simulaattoria ensimmäistä kertaa.
-Aikamoista oli, turvavyöt, ratti, jarrut ja polkimet. Huhhuh! Tuntui tosi mukavalta, ällistyttävää!
-Tulkki teki (kehomerkkejä) olkapäähän ja vähän pystyi näyttämään, mihin suuntaan mennään, Jalo kommentoi.
Ari Kääpä koki ajamisen aluksi oudoksi ja tiellä pysyminen oli vaikeaa. Mutta kun hän tottui simulaattoriin, parani meno heti.
-Tulkki auttoi ja selvitti mitä ohjaaja kertoi. Olin ensimmäistä kertaa (mukana). Hienoa, että tämmöinen retki järjestettiin. Hyvät muistot jäivät.
Vierailu avarsi kuurosokeiden maailmaa
Saarinen kertoo, että kuurosokeiden ryhmän vierailu oli opettavaista ja antoi erilaisia näkökulmia.
-Opittiin varmasti paljon uutta. Ainakin itselleni oli tosi mielenkiintoista nähdä, miten kuurosokeaa pystyi ohjaamaan ja ajamaan ja kuinka paljon iloa tämä kokemus teille tuotti. Sanoinkin toimistolla, että merkittävin yritysvierailu, mitä meillä on koskaan ollut.
Haastoimme lopuksi työntekijät kokeilemaan putkinäköä havainnollistavia haittalaseja.