Tekniikkaan apua
Olen kuin rikkinäinen äänilevy ja toistan jälleen samaa: ensi vuonna yhdistystoiminnassa tulevat näkymään hallituksen lisäleikkaukset. Ovatko ne näkyneet tähän mennessä? Kyllä ovat! Yhdistyksen aluepalveluiden Kuopion toimisto jouduttiin sulkemaan viime vuonna. Lisäksi osassa STEA-rahoitteisissa toiminnoissa oli lomautuksia ja supistuksia. Kyseessä ei ole työntekijöiden huoli omasta työstään, vaan pelko asiakkaiden saaman palvelun vähenemisestä.
Otan esimerkkinä kuurosokean asiakkaan, joka ostaa uuden tietokoneen vanhan hajonneen tilalle. Hän käyttää tietokonetta puhesyntetisaattorin äänen avulla. Uuden tietokoneen käyttöjärjestelmä on vaihtunut, ohjelmat ovat erilaisia ja konekin puhuu ihan kummia. Hän saa nyt apua yhdistyksen ICT-palveluilta tietokoneen käyttöön, mutta entä jatkossa, jos rahoitus vähenee? Apuvälineohjelma on ilmainen, joten Kela tai sairaala ei ole apuvälinettä myöntänyt. Tällöin asiakas ei saa suoraan opetusta vaan sitä on anottava erikseen. Tällöin hän saa sitä ehkä 10 tuntia, joka voi olla hyvinkin lyhyt aika oppia käyttämään tietokonetta apuvälineiden kanssa.
Asiakas voi tarvita myös matkapuhelimessaan lukuisia apuohjelmia. Näitä ovat esimerkiksi puheohjelma, tekstinsuurennos ja pistenäyttö. Voidaanko olla varmoja, että asiakas saa varmasti riittävästi opetustunteja yksilöllisten tarpeidensa mukaan, jos yhdistyksen palveluja ei enää olisi?
Palveluiden ja apuvälineiden hankinnassa voidaan tarvita myös yhdistyksen palveluasiantuntijoiden apua. He tietävät, mistä voi saada ohjausta, miten sitä anotaan ja mikä palvelu on asiakkaalle sopiva. Ilman yhdistyksen työntekijöitä saattaisi kuurosokea jäädä selviämään yksin. Avustaja, kuulen jonkun sanovan. Mutta kaikki heistä eivät osaa käyttää tietokonetta tai puhelinta apuvälineiden kanssa tai neuvoa niiden käytössä!
Pienen eläkkeen varassa elävän kuurosokean henkilön talous voi kaatua ylimääräisiin maksuihin. Hänellä ei ole varaa ostaa palvelua yrityksiltä. Hän ei myöskään pärjää ilman tietokonetta. Mistä hän säästää? Ruuasta, asumisesta vai lääkkeistä?
Yhteiskunnan heikompiosaisista täytyy pitää huolta!
Anne Metsäpuro
päätoimittaja
Kuvituskuva: Kuvatoimisto Rodeo