Isänpäivää vietetään tänään sunnuntaina 8. marraskuuta. Päivän kunniaksi Tuntosarven toimitus julkaisee uudestaan kuurosokeista/kuulonäkövammaisista isistä kertovan artikkelin. Ääneen pääsevät Vesa Pikkuhookana, Mika Laitinen ja Markku Kunnas.
Monipuolista kommunikaatiota ja kulttuuria
Vesa Pikkuhookana on neljän lapsen isä. Perheessä on monenlaista kulttuuria, sillä hänen vaimonsa on kotoisin Afrikasta. Myös perheen kommunikaatio on rikas sekoitus viittomakieltä ja suomen kieltä.
Kun lapset olivat pieniä, hoiti vaimo enemmän lapsia. Hän vastasi esimerkiksi ruokaostoksista ja lasten syöttämisistä. Vesa puolestaan toimi taustalla tukena. Avuksi olivatkin monet apuvälineet.
-Meillä olivat itkuhälytin ja väristin käytössä. Toiminta oli välillä epävarmaa, sillä joskus ne toimivat ja joskus eivät, kertoo Vesa Pikkuhookana.
Hänen mukaansa lasten kanssa oli joskus läheltä piti -tilanteita.
-Puistossa lapset lähtivät juoksemaan ja piti pysyä perässä. Kaikesta aina selvittiin kuitenkin.
Vesa muistelee, että kun lapset olivat nuorempia, he häpesivät hänen viittomakielisyyttään. Mutta nyt myöhemmin tilanne on muuttunut ja he viittovat itsekin.
-Viittomakieli on tärkein perheessämme. Lapsemme ovat oppineet viittomia. He puhuvat myös suomen kieltä.
Harrastukset ovat olleet tärkeä yhteinen hetki lapsille ja isälle. Vesa on ollut mukana tukemassa heitä.
-Olen ajatellut, että liikunta on hyväksi. Ja että lapset oppivat asioita ja pärjäävät elämässään.
Jälkikäteen Vesa on kokenut tarvinneensa enemmän vertaistukea. Kuuroja ystäviä hän tapasi harvoin, koska arki pyöri perheen ympärillä. Suomen Kuurosokeat ry:n perhekurssit toivat kuitenkin mukavia kohtaamisia vertaisten kanssa.
-Meillä oli perhekursseja ja -leirejä, jonne pääsi parin vuoden välein. Ne olivat tosi tärkeitä! Siellä oli muutamia kuurosokeita ja kuulonäkövammaisia. Lapset tapasivat muita lapsia!
Viittomakielestä voimaa
Mika Laitisen perheessä on vaimo ja 6-vuotias poika. Hän työskentelee nykyisin yrittäjänä aliurakoitsijana. Toimenkuvaan kuuluvat valokuituhitsaukset, työjaksot ovat puolen vuoden mittaisia. Aikanaan hän kouluttautui sähkö- ja tietoliikenneasentajaksi.
Laitisella itsellään on KID-syndrooma, joka aiheuttaa sarveiskalvon kantasolupuutosta. Lisäksi hänellä on harmaakaihi. Apuvälineinä ovat piilolinssit ja silmälasit.
Mika ja Lauri-poikansa käyttävät kumpikin sisäkorvaistutteita. Lisäksi perheessä ovat tukena esimerkiksi itkuhälytin ja suurennoslaite. Kommunikointi tapahtuu täysin viittomakielellä.
-Ulkopuoliset ihmiset varmasti näkevät, miten toimimme eri tavalla. Äiti on myös kokonaan kuuro ja kommunikoimme viittomakielellä.
-Lauri viittoo todella pitkiä tarinoita ja hänellä on hyvä mielikuvitus. Hän on kehittynyt todella huimaavasti viittomakielessä. Laurin tarvitsee olla jonkun seurassa, hän tykkää olla isän tai äidin kanssa, kertoo Mika Laitinen.
Perheen perustamisesta Laitinen toteaa seuraavaa:
-Jokainen valitsee oman elämänpolkunsa. Perheen perustaminen tuo paljon sisältöä elämään. Mutta myös vastuuta.
Sisäkorvaistute paransi kommunikaatiota
Markku Kunnas on nyt 11-vuotiaan Voitto-pojan isä (artikkelikuva). Kunnas on itse kuulonäkövammainen, diagnoosina on Usherin syndrooma. Hän on ollut lapsesta saakka vaikeasti huonokuuloinen. Hän kävi normaalikuuloisten koulun, valmistui ylioppilaaksi ja suoritti ATK-merkonomitutkinnon kauppaoppilaitoksessa. Työkokemustakin hänellä on monista tehtävistä, kuten esimerkiksi Kuuloliitto ry:ssä nuorisosihteerinä, mikrotukihenkilönä ja Nordean työntekijänä. Nordealla hän on nyt työskennellyt IT-tehtävissä 21 vuotta. Markku pääsi Nordealle työvoimakoulutuksen kautta, kun Microsoftin tutkinto vaati työharjoittelupaikan.
Perhe-elämään liittyvät asiat olivat olleet Kunnaksen mielessä jo aiemmin. Hän kertoo toivoneensa lasta, jos elämänkumppani löytyy.
-En ollut törmännyt mihinkään ennakkoluuloihin. Tietenkin itse ajattelin kovasti, miten pärjäisin huonon kuuloni ja näköni kanssa, kun lapseni kasvaa ja kokee uusia asioita.
Kuulonäkövammaisuus ei Kunnaksen mielestä määritä perheensä elämää. Joskus on erilaisia hetkiä, jotka johtuvat näkövammasta, mutta yhdessä asiat kuitenkin käydään läpi.
Kommunikointikielenä on puhe. Lapsen syntymän jälkeen Kunnas päätti, että nyt oli aika mennä sisäkorvaistuteleikkaukseen.
-Poikani oli melkein yksivuotias, kun kävin vasemman korvan sisäkorvaistuteleikkauksessa. Parin vuoden päästä oli oikean korvan vuoro.
-Kommunikaatio parantui huomattavasti, kun kuulin paremmin.
Kunnas muistelee vauva-ajan rooleja puolisonsa kanssa. Vauvaa hoidettiin yhdessä tai vuorotellen. Hän oli itse 7 kuukautta hoitovapaalla, joka oli hänen mielestään yksi elämänsä huippukokemuksista.
-Nukuin välillä kuuloimplantti korvassani, jotta heräisin yöllä, kun vauvani tarvitsi hoitoa / apua.
-Meillä oli käytössä itkuhälytin. Avustajia emme tarvinneet kotiimme. Helsingin Kuljetuspalvelun taksikyydit ovat helpottaneet kulkemista.
Markku Kunnaksella on viesti perheen perustamista harkitseville kuulonäkövammaisille:
-Kuulonäkövammaisuus ei estä vanhemmuutta. Erilaisia haasteita se tuo ihan varmasti. Kannattaa ottaa asioista selvää, mitä erilaisia ratkaisuja on olemassa, jotka auttavat lapsen/lasten kasvattamisessa.
-Kannattaa ehdottomasti osallistua lapsen elämään. Lapsi haluaa kokea, maistaa, haistaa, kuulla ja nähdä. Vaikka isällä ja/tai äidillä on kuulonäkövamma, se ei estä kokemasta lapsen rakkautta ja iloa, kun hän kokee kaikenlaista ja kasvaa.
-Uskon että Suomen Kuurosokeat ry:n kautta voisi saada yhteystietoja perheistä, jotka kertoisivat omista kokemuksistaan mielellään. Minuunkin voi ottaa yhteyttä!
Alkuperäinen artikkeli
Juttu löytyy Tuntosarvesta 6/2024: