Suuraakkoset kirjoitetaan vastaanottajan avoimeen kämmenpohjaan kirjain kerrallaan, ikään kuin päällekkäin. Kun kirjain tehdään etusormella kämmenpohjaan riittävän suurena ja sopivalla painovoimalla, on se helpompi hahmottaa. Kirjaimia voi myös tehdä vastaanottajan etusormella. Suuraakkosia on aluksi helpompi hahmottaa, jos ne tuotetaan lukijan näkökulmasta hänelle oikein päin. Hyvä sääntö on tuottaa kirjain mahdollisimman vähäisin nostoin.
Suuraakkosilla voi vahvistaa puheen kuulemista, esimerkiksi vieraskielisen sanan hahmottamista, tai sanan alkua. Kun kuulemisen apuvälineitä ei ole käytössä, esimerkiksi saunassa tai uidessa, on suuraakkoset kätevä tapa saada tietoa.
Joskus kirjaimia voidaan tuottaa sovitusti muuallekin keholle. Jotkut ilmaisevat hälytilanteessa paikalle tulonsa ensimmäisellä nimensä kirjaimella. Esimerkiksi Jaana voi kirjoittaa J-kirjaimen sovittuun kohtaan. T-kirjain olkapäähän voi tarkoittaa kokoustilanteessa induktion käytön aloittamista. Joskus liikkumistaidon ohjauksessa selkään kirjaimen tekeminen voi auttaa hahmottamaan risteyksen muotoja (X-risteys, L-mallinen tila). Kirjaimia voidaan tehdä myös eri pintoihin kuten pöydän pintaan. Tällöin vastaanottaja pitää kättään kirjoittavan käden päällä hahmottaakseen kirjaimen muodon. Kirjaimet voidaan tehdä myös vastaanottajan omalla etusormella, joko hänen omaan käteensä tai eri pintoihin.
Lauseiden kirjoittamisessa on sanojen välillä hyvä pitää pieni tauko, jotta ne erottuvat paremmin. Sanavälin voi ilmaista myös pienellä taputuksella ranteeseen tai sanan viimeisen kirjaimen hidastamisella ja painovoiman muuttumisella. Usein vastaanottaja kertoo oman tapansa hahmottaa sanakokonaisuudet. Välimerkit tehdään samoin kuin ne tehtäisiin kynällä paperille kuten kysymysmerkki, piste ja tavuviiva. Erilaiset lyhenteet kirjoitetaan niiden visuaalisessa muodossa käteen kuten euro (€) tai ät-merkki(@) sähköpostiosoitetta kirjoittaessa.
Sanan hahmotettuaan vastaanottaja yleensä ilmaisee sanan joko ääneen, huuliolla, nyökkäyksellä tai antamalla sen viittoman. Kirjoittaja voi antaa vastauksensa kyllä- tai ei-palautteilla. Kyllä on toistuva pieni taputus ja ei on sivuttainen liike joko kämmeneen, käden selkäpuolelle tai muualle sovitusti. Jos kirjoittaa väärän kirjaimen, voi sen pyyhkiä edestakaisella ei-liikkeellä pois. Jos henkilö arvaa sanan ennen kuin sen on ehtinyt kirjoittamaan loppuun saakka, voi oikean arvauksen vahvistaa kyllä-taputuksella.
Suuraakkosten pitkäaikaisessa käytössä kannattaa miettiä ergonominen asento. Alla on kuva suuraakkosten tuottamisesta. Kuvasta näkyvät viivojen vetojärjestys. Suuraakkosten alapuolelta löytyvät sanalliset aakkosten tekemisen ohjeet.
Artikkeli
Suuraakkosten sanalliset ohjeet kämmenpohjaan PDF-tiedostona:
