Viittominen

 

Viittoman paikka kaventuneessa näkökentässä

Anne Ylitalo 2019

Kaventuneessa näkökentässä viittomisessa tapahtuu sekä viittoman rakenteessa että viittomatilassa muutoksia. Kaventuneen näkökentän tiedetään aiheuttavan muutoksia viittomakieleen. Suomalaisessa ja ulkomaisessa viittomakielen tutkimuksessa tätä tutkimusaihetta ei ole järjestelmällisesti selvitetty.

Maisterintutkimuksessani (2018) oli kaksi Usherin syndroomaa sairastavaa kuurosokeaa keskusteluparia. Heidän keskustelunsa videoitiin ja poimittiin 48 viittomaa, jotka poikkesivat suomalaisen viittomakielen perussanakirjan viittomista. Tutkimuksessani kartoitettiin viittomatilan, käsien korkeuden, käden, pään ja vartalon orientaation sekä viittoman paikan muuttumista.

Tutkimusaineiston kaikissa muuttuneissa viittomissa viittomapaikka siirtyy ylemmäksi hartioiden tai kasvojen korkeudelle. Viittomat näkyvät selvemmin vastaanottajalle kaventuneessa näkökentässä, kun viitotaan hartioiden korkeudella. Myös kontaktissa vartaloon olevat viittomat siirtyvät ylemmäs. Erityisesti lukusanoissa tapahtui muutoksia viittoman paikassa ja orientaatiossa. Käsimuodon muutos tapahtui vain yhdessä viittomassa POLVI, jossa dominoiva käsi osoittaa passiivisen käden etusormen niveltä polven asemasta. Viittoma KOIRA muuttui yksikätisestä viittomasta kaksikätiseksi viittomaksi ja samalla viittomispaikka vaihtui ylemmäs. Viittoman liikkeen analysointi ei ole kaikilta osin yksiselitteistä. Aineistosta havaittiin 34 viittomassa liikkeen mainittavia muutoksia ei-manuaalisessa parametrissa. Ainoastaan sormiaakkosissa suun liike eli huulio näkyi tavallista vahvemmin.

Tutkimuksessani pyrittiin ensimmäistä kertaa järjestelmällisesti selvittämään kapean näkökentän aiheuttamia muutoksia viittoman rakenteessa. Tutkimuksen havainnot auttavat tiedostamaan kapean näkökentän kommunikaatioon ja keskusteluun liittyviä ongelmia. Tutkimusta voi hyödyntää viittomakielen opetuksessa esimerkiksi havainnollistamaan viittomakielen artikulaatiopaikkoja.

Linkki graduun